Hiljaiseloa ollut, mutta laitetaanpa sentään muutama ajankohtainen potretti näytille.
Nautelankoskella on tänäkin “talvena” koskikaroja, ilmeisesti kolme. Eräänä tammikuun pilvisenä aamupäivänä kävin kosken partaalla istuskelemassa ja ihmettelemässä. Maisema on käytännössä lumeton, jäitä ei ole, virtaama on voimakas ja Aurajoen savivelli helvetin rumaa. Siksi tällä kertaa karasta pönöpotretti mustavalkoisena, näyttää vesikin kauniimmalta. 500 milliä käsivaralta 1/15 sekunnin valotusajalla.
Loput kotipihan linturuokinnalta. Tinttiporukoissa on tänä talvena ollut ilahduttavan monta kuusitiaista ja töyhtistä, kerran näin vilaukselta jopa yhden hömiksen. Puukiipijöitäkin jokunen.
Punatulkkuja on ollut myös runsaasti. Ne ovat pirun arkoja ja niiden kuvaaminen iman pikku kojua on käytännössä mahdotonta.
Riistakamera kyttää ruokinnalla yöaikaan rottien varalta. Niitä ei ole tähän mennessä näkynyt. Muuta karvakansaa kylläkin, etupäässä rusakkoja ja kettuja. Hiiriä, tietysti. Silloin tällöin metsäkauris.
Ja kissoja, saatana. Ymmärrän maaseudulla katit vapaana hiirijahtitarkoituksessa, mutta en omakotialueella. Erityisesti ihmettelen vapaana kekkuloivaa pannallista bengalia. Suomen bengalikissat ry:n eettisissä säännöissä tolkutetaan heti kohdassa 1 seuraavaa: “Kissanomistajan tulee varmistaa, että bengalia ei päästetä koskaan ulkoilemaan ilman valvontaa.” Tämän katin omistajilla on siis vakavia luki-, ymmärrys-, tai piittaamattomuusongelmia.
Selvyyden vuoksi totean, että katteja vastaan minulla ei ole mitään. Meilläkin on niitä, kaksi tuimailmeistä Maine Coonia. Sen sijaan ymmärtämättömät kattien omistajat eivät saa minun ymmärrystäni.
Täältä tällä kertaa tähän. Seuraavalla kerralla kerron tuon kuusitinttikuvan LR-säätelyistä.
