Terveisiä Etelä-Italiasta, tällä kertaa pääosin Calabriasta ja Basilicatasta.

Menolento oli Luftwaffella Münchenin kautta Calabriaan Lamezia Termen pikkulentokentälle. Täältä olimme ennakkoon vuokranneet Europcarilta auton, jonka tulisimme matkan päätteeksi jättämään Napolin lentokentälle. Vuokraus oli maksettu ennakkoon ja sisälsi tyypilliseen tapaan kaikki mahdolliset vakuutukset. Yllättäen vakuutuksen omavastuissa oli kuitenkin rajoituksia, mikäli autoon murtauduttaisiin Puglian (Apulian) tai Campanian alueilla.

Toinen yllätys oli se, että Lamezia Termessä ei ollut vuokrattavana Telepass-laitetta moottoritiemaksujen maksamiseen. Syy oli toki yksinkertainen: Calabriassa motarit ovat maksuttomia. Tälle reissulle sattuikin ainoastaan yksi maksullinen tieosuus Napoliin päin ajellesssa. Jos Italiassa ajelee paljon, niin Telepass-värkki on kätevä tapa hoitaa tiemaksut, eipä tarvitse puomeilla pysähdellä eikä lompakkoa kaivella.

Ensimmäinen majapaikka oli Calabriassa Castello di Serragiumenta. Avan loistava paikka! Siisti, vanha linna keskellä maaseutua, pihapiirissä robustia calabrialaista maalaisruokaa tarjoava ravintola. Suuri suositus tälle jos siellä päin seikkailette. Ja maniot, omat viinit!

Serragiumentasta autoilimme päiväretkiä ympäri Calabriaa.

Calabria on aika lailla samantyyppistä kuin Sisilia. Maasto on vuoristoista, mutta lempeämpää kuin Sisilian puolella. Turistipaikkojen ulkopuolella näkyy köyhyys ja roskaisuus. Ihmiset ovat tavattoman ystävällisiä ja ruoka yksinkertaista mutta loistavaa.

Calabriasta ajelimme Basilicatan puolelle, jossa majapaikkana oli Tenuta Danesi, Materasta hiukan koilliseen lähellä Puglian rajaa. Tämä näytti paperilla oikein hyvältä, mutta oli melkoinen pettymys. Sinänsä siisti ja asiallinen, mutta kaikki asiat tehty vasemmalla kädellä vähän sinne päin. Kaikki asiat lisätyynyistä ja aamiaislautasista lähtien sai erikseen pyytää useampaankin kertaan. Ei jatkoon.

Basilicatan puolella on jo vauraampaa ja vähemmän roskaista.

Materasta ajelimme viimeisenä päivänä Napoliin ja Finski lennätti kotiin IAU:n lakkoiluista huolimatta. Jopa laukut saatiin hihnalta.

Viineistä pari sanaa. Calabriassa ja Basilicatassa viljellään paljon mainiota punaista rypälettä, Aglianicoa, jota sanotaan etelän Nebbioloksi, eikä suotta. Siitä saa värkättyä kaikenlaista, kuuluisin alue on Aglianico Del Vulture DOC. Valkoisista rypäleistä viljellään ehkä eniten Malvasiaa, johon näissä maisemissa tulee oikein mukava kalkkinen twisti.

Kulkuvälineeksi sattui tällä kertaa Bemarin X3. Dieseleitä ne tuppaavat täällä olemaan ja tässä taisi olla se nuhaisin mahdollinen pumppu, ei kiihtynyt yhtään mihinkään. Italian liikennettä on sinänsä turha pelätä, sekaan vaan.

Mukava retki kaiken kaikkiaan. Kevät ja alkukesä ovat sinänsä hyvää aikaa Etelä-Italiaan, sillä luonto on vielä vihreää.

Pikku flunssa jäyti koko reissun ajan ja se ilmeni myös siten, että valokuvien räiskimiseen ei oikein ollut intoa eikä energiaa. Hyvänä osoituksena se, että kiinteä 17-millinen lojui laukussa käyttämättömänä koko reissun. Jotain pientä pakollista sentään. Kalustona OM-1 ja M.Zuiko 12-40/2.8.