Makrolinssin kanssa tulee konttailtua kiusallisen harvoin, vaikka ainoa manitsemissijoille yltänyt kuvaamani pläjäys on kuvattu nimenomaan makro-obiskalla. Tämä sinivuokkokuva ylsi muistaakseni kunniakkaalle kuudennelle sijalle Kuusamo Nature Photossa vuonna 2008.
Sen jälkeen onkin ollut kisaosastolla vähän hiljaisempaa.
Nyt sitten eräänä iltana heti taas intoiduin konttailemaan kotinurkilla, kun näin koiralenkillä kauniita metsätähtiä useammassakin eri paikassa. Tavoitteena oli samalla testailla OM-1:n sisäistä focus stackingia M.Zuiko 60/2.8 Macron kanssa.
OM-1:ssä pystyy säätämään kuinka monta peräkkäistä kuvaa (3…15 kuvaa) kamera ottaa yhdellä sulkimen painalluksella, sekä kuvien välisen tarkennustason eron (1…10). Kuvien lukumäärä sekä tarkennustasojen ero täytyy selvittää kokeilemalla, sillä ne riippuvat oleellisesti polttovälistä ja kuvausetäisyydestä kohteeseen.
Näin kuvatusta sarjasta runko parsii kasaan pinotun jpg:n, mutta myös jokainen kuvattu kuva jää talteen. Kun kuvaa RAW-moodilla, niin jokaisesta kuvasta jää kortille RAW + jpg, mutta pinottu, valmis kuva on aina vain jpg.
Jpg ei ole jälkikäsittelyn suhteen RAW:n veroinen, mutta RAW:t voi toki pinota myös itse valmiiksi. Testailin samalla myös pinoamisen onnistumista Photarilla ja Helicon Focusilla.
Kamerarungon ohjelmallisesti toimiva focus stacking on aika lailla eri juttu kuin perinteinen, tarkennuskiskolla tehtävä rungon siirtely kuvien välillä. Ohjelmallinen focus stacking muuttaa tarkennusetäisyyttä kuvien välillä, joten myös kuvien geometria muuttuu. Tämä aiheuttaa haasteita kuvien pinoamiselle.
Lisäksi tässä tapauksessa huitelin käsivaralta, joka aiheuttaa myös huojuntaa kuvien kesken.
Tämän testin perusteella OM-1 suoriutui itse puhtaimmin paperein pinoamisoperaatioista. Tämä ei ole suurikaan ihme, sillä runko ja obiska on suunniteltu samoilla pöydillä ja objektiivin geometrinen käyttäytyminen eri tarkennusetäisyyksillä on suunnittelijoilla tiedossa.
Photarissa automaattinen pinoaminen on sinänsä helppoa. Pinottavat kuvat avataan ensin tasoiksi (Lightroomissa: Edit In -> Open as Layers in Photoshop). Sen jälkeen Photarissa ensin valitaan kaiki tasot, sitten tasot tasataan (Edit -> Auto Align Layers…) ja sitten tasot pinotaan (Edit -> Auto Blend Layers…). Photari raksuttelee hetken ja kuva on valmis. Ennen tallentamista tasot kannattaa yhdistää (Layer -> Merge Layers, tai Layer -> Flatten Image), muutoin tallennettavasta tiffistä tulee järkyttävän kokoinen tiedosto.
Valitettavasti vain Photarin pinoamisen lopputuloksessa on usein sanomista. Kaikenlaisia haamukuvia ja häikkiä on liikaa. Toki niitä voi yrittää itse viimeistellä maskien avulla, mutta talkoo on melkoinen.
Helicon Focus on todella helppokäyttöinen ja nopea. Pinottavat kuvat avataan ensin ohjelmaan (Lightroomissa: Export -> Helicon Focus TIFF tai PSD). Oletusarvoisesti kaikki avatut kuvat on valmiiksi valittuina ja sitten vain valitaan oikeasta alakulmasta Render. Ja kas, kuva on pinottu alle aikayksikön.
Myös Helicon Focus tekee kuttaperkkaa, mutta siinä on näppärä työkalu Retouching-välilehdellä: eräänlaisella Brush-työkalulla voi kopioida halutusta kuvasta kohtia lopulliseen kuvaan. Tällä tavalla suurimpien virheiden korjailu on melko yksinkertaista. Helicon Focus tallentaa lopullisen kuvan TIFF:inä tai PSD:nä ja se importoituu automaattisesti myös Lightroomiin.
Seuraavassa kuvassa näkyy eroja pinottujen kuvien kesken.
OM-1:n lopullinen kuva on rajatumpi. Sen tosin näkee jo kuvausvaiheessa, kun kuvausnäyttöön ilmestyy raamit. Photarissa ja Helicon Focuksessa kuva-ala jää hiukan suuremmaksi. Photarin lopputuloksessa näkyy häikkää terälehdissä ja kukan keskellä. Nämä ovat vaikeita korjattavia manuaalisesti. Helicon Focuksen tuottamassa kuvassa terälehdissä on myös hiukan häikkää ja taustan valopallon reunat ovat röpöläiset. Nämä ovat kuitenkin kohtuullisesti paranneltavissa Retouching-työkalulla.
Summa summarum: jos kuvan jälkikäsittely jää maltilliseksi, niin OM-1:n sumplima jpg on erittäin hyvä lähtökohta.
Ja ai niin: onhan vielä se OM Workspace, jonka focus stacking vääntää RAW-kuvista pikaisen kokeilun perusteella yhtä hyvän pinon kuin OM-1. Pinon voi tallentaa TIFF:inä.
Oheisessa setissä reilun tunnin konttailun tuloksia.
