Kesällä 2025 poikkesin kaakkureiden pesälammella ensimmäistä kertaa vasta toinen päivä heinäkuuta. Tuolloin lammen pariskunnalla oli yksi, arviolta muutaman päivän ikäinen poikanen. Pesiminen oli näköjään edennyt samalla aikataululla kuin edellisenäkin kesänä, mutta silloin poikasia oli kaksi.

Heinäkuussa vierailin lammella muutamaan otteeseen. 22.7. poikanen oli vielä hyvissä voimissa, mutta 25.7. poikasta ei enää ollut.

Kaakkuripariskunta piti lampea edelleen reviirinään, vaikka ruokittavaa poikasta ei enää ollutkaan. Vierailevia kaakkureita siedettiin jo hiukan, mutta ennen pitkää vieraat häädettiin pois.

Kuvaajan kannalta poikaseton kaakkuripariskunta on hyvin erilainen kuin silloin, jos pariskunnalla on ruokittava poikanen. Lentotoimintaa on hyvin vähän, koska ruokittavia jälkeläisiä ei ole. Kaakkurit lähinnä lepäilevät lammella ja silloin tällöin seurustelevat muiden lähilampien kaakkojen kanssa.

Eräänä elokuun alkupäivän aamuna kaakkuripariskunta oli lammella keskenään. Yhteisymmärryksessä ne uivat pesäsaarekkeen luokse ja pariskunnan naaras kiipesi saarekkeen reunalle paritteluasentoon. Koiras uiskenteli ympärillä neuvottoman oloisena. Naaras kohenteli pesäsaareketta.

Inhimillistettynä tilanne vaikutti siltä, että aivan kuin kaakkurit olisivat surreet menetettyä poikastaan. Ehkä ne jollain tapaa surivatkin, en tiedä. Todennäköisesti käyttäytyminen oli kuitenkin jonkinlaista valmistautumista seuraavan kesän pesintään.

Elokuussa kaakkurit eivät enää yöpyneet lammella, mutta saapuivat lammelle hyvissä ajoin ennen auringon nousua. Elokuun kahdeksannen ja yhdeksännen päivän välisenä yönä kävin lammella kuvailemassa revontulia täyden kuun loisteessa.

Elokuussa lammella oli myös pienimuotoista syyssoidinta, kun lähialueen muita kaakkureita kokoontui lammelle syysturnajaisiin. Viimeisen kerran poikkesin lammella aamulla 23.8.

Kuvauskalustona kaksi OM-1 -runkoa, objektiiveina M.Zuikot 12-100/4 ja 150-400/4.5, revontulipanoraamassa Panasonic Leica Summilux 12/1.4.