Viimeinen lento


Syyskuussa kävin Uniquetravelin viini- ja ruokareissulla Italiassa aivan Marchen eteläosassa lähellä Abruzzoa. Marche on todella kaunista seutua, vuoristoa ja Adrianmeren rantaa. Jollain tapaa hyvin toscanamaista.

Ruoka on tietenkin aivan loistavaa. Jännä ilmiö on se, että rannikon ravintoloissa syödään luonnollisesti meren antimia, mutta heti kun mennään muutama kilometri sisämaahan päin, niin merenelävistä ei ole enää tietoakaan. Mutta kasviksia on runsaasti, ei niinkään lihaa.

Tällä reissulla valkoiset viinit olivat etupäässä valmistettu Passerino- ja Pecorino-rypäleistä. Punaisista rypäleistä alueella valtaosa on Sangiovesea ja Montepuncianoa. Ja koska ollaan Italiassa, niin tämäkin on tietenkin sekavaa: Marchessa Montepulciano on rypäle, kun taas Toscanassa Rosso di Montepulciano on punaviini, joka valmistetaan Sangiovese-rypäleestä.

Alueen viinit eivät varsinaisesti sykähdyttäneet. Erityisesti Sangiovesen maailmanlaajuista suosiota ihmettelen, itselleni se on jäänyt varsin etäiseksi. Jos jokin viinialue täytyisi Italiasta nimetä, niin se olisi varmaankin Sisilia ja sieltä Etna DOC, punaiset ja valkoiset. Ja tietenkin Piemonte. Aglianico del Vulture Basilicatasta. Ja sitten vielä… , jne. Onhan noita.

Reissun kohokohdat? Aivan loistava äyriäisrisotto rannikolla San Benedetto del Trontossa Ristorante L’Ancora -ravintolassa. Jestas, sellaista kun oppisi tekemään. Tosin niin tuoreita äyriäisiä mereneläviä ei Suomesta saa.

Ja sitten kohtaaminen pienessä taidemuseossa Ascoli Picenon pikkukaupungissa. Asiakkaita oli vain me kolme suomalaista ja rupattelimme museon henkilökuntaan kuuluvien rouvan ja nuorukaisen kanssa. Ja koska ollaan Italiassa, niin nopeasti aiheena on jalkapallo. Nuorukainen veti esiin ainoan tuntemansa suomalaisen jalkapalloilijan, arvatkaapa kenet? Sami Hyypiä. Rouvan aviomies taas on jalkapallovalmentaja, aiemmin pelannut Serie A:ssa, mm. Napolissa. Menin sitten kysäisemään, pelasiko hän samaan aikaan Maradonan kanssa. Kyllä. Eikä aikaakaan, niin rouva etsii puhelimestaan poikansa ristiäiskuvan, jossa on rouva poika sylissään, aviomies ja kolmantena Diego Armando Maradona.

Rouva vielä saattoi ulko-ovelle, jossa tuli vastaan juuri mainittu rouvan aviomies. Alkoi taas tietenkin uusi iloinen keskustelu kättelyineen.

Reissua veti Mika Vanne, joka on erittäin mainio viinimies, pisteet Mikalle.

Reissukamppeina mukana OM-1 ja M-Zuikot 17/1.2 ja 12-40/2.8.

+++

Ja sitten postauksen otsikkoon. Lentäen matkustaminen sai minun osaltani olla tässä. Jos joskus vielä Etelä-Eurooppaan tulee lähdettyä, niin junatkin kulkevat, aikaa on.

Ja viinejä saa tilattua netistä.


One response to “Viimeinen lento”

  1. Pekka Hyvönen

    Sitähän se elämä on, varsinkin loppusuoran alkaessa: luopumista.

    On kuitenkin hienoja kuvia katseltavissa nostalgian iskiessä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.