Viime vuoden marraskuussa objektiivin julkistuksen jälkeen pyysin muutamalta jälleenmyyjältä tarjouksia ja useimmat tarjouspyyntöön vastasivatkin. Päädyin Rajalaan, jossa pääsin ilmeisesti odottelulistan aika lailla kärkipäähän.
Linssi ei käsittääkseni tule olemaan ns. hyllytavaraa, vaan se valmistetaan aina ennakkotilausten perusteella Japanissa. Linssin jakelun piti ensi tietojen mukaan alkaa tammikuussa 2021, mutta julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ennakkotilausmäärät olivat huomattavasti OMD:n ennakoimaa suuremmat. Lisäksi samaan aikaan oli ja on edelleen maailmaanlaajuinen elektroniikkakomponenttipula ja lisäksi logistiikka on CoVid-pandemian vuoksi aivan sekaisin normaalitilanteeseen verrattuna.
Maaliskuussa kyselin Turun Rajalasta tilannetta. Sieltä kerrottiin, että Suomeen Rajalaan on yksi linssi tullut jokin aika sitten ja seuraava tulee sitten minulle. Viime viikolla Turun Rajalasta soitto sitten tulikin. Ohjekirjaseen painetun tarran mukaan tämä yksilö on valmistettu tämän vuoden helmikuussa.
En ala tässä luettelemaan teknisiä speksejä, mutta muutaman seikan nostan esille.
Suurin aukko on siis 4.5 koko polttovälialueella. Sisäänrakennettu 1.25x-konvertteri pienentää suurimman aukon 5.6:een ja pidentää polttovälin 500 milliin. Jätän lukijan pääteltäväksi mitä tuo polttoväli tarkoittaisi kinorungoissa. Lyhin tarkennusetäisyys on 1.3 metriä, myös telekonvertterilla.
Vakaaja on laitettu taas uusiksi. Objektiivin sisäisen vakaajan luvataan vakauttavan 4.5 aukkoa polttovälillä 400 mm. Yhdessä kamerarungon vakaajan kanssa (E-M1X ja E-M1 Mark III) luvataan peräti 8 aukkoa polttovälillä 150 mm ja 6 aukkoa polttovälillä 400 mm. Hurjat on lukemat.
Pikaisen testin perusteella linssillä pääsee sähköisellä sulkimella E-M1X:llä kuvattaessa 1/15 sekunnin valotusaikoihin 400 millin polttovälillä käsivaralta. Toki sarjassa on myös epäteräviä mukana. 300/4:lla olen kuvannut vastaavia valotusaikoja, joten eteenpäin on taas menty. Todella kova suoritus vakaajalta.
Objektiivi painaa 1.875 g ilman vastavalosuojaa. Vastavalosuojan kanssa en ole punninnut, mutta hiilikuituinen(!) tötterö ei paina juuri mitään. Vertailun vuoksi M.Zuiko 300/4 painaa 1.270 g ilman jalustapantaa. 150-400 painaa siis vain kuutisensataa grammaa enemmän. Ensimmäinen vaikutelma objektiivista olikin sen keveys kokoon nähden.
Imaging Resourcen artikkelissa on kerrottu hiukan insinöörinäkökulmaa objektiivin kehittämiseen. Suunnittelun lähtökohtana ovat olleet keveys ja pieni koko. Runko on magnesiumseosta, vastavalosuoja on hiilikuitua. Myös sisäinen telekonvertteri on pystytty tekemään hyvin pienikokoiseksi. Ohuiden ja optisesti tarkkojen linssielementtien valmistukseen on jouduttu kehittämään uudenlaista valmistustekniikkaa. Linssistön rakenne on suunniteltu siten, että objektiivin tasapainopiste muuttuu zoomatessa hyvin vähän ja pysyy mahdollisimman lähellä kamerarunkoa. Linssit on pinnoitettu uudenlaisella pinnoitteella heijastumien vähentämiseksi. Objektiivin rungon päällä on infrapunasäteilyä heijastava pinnoite: tämä siksi, että rungon lämpeneminen ei muuttaisi linssistön optista suorituskykyä (Suomen oloissa tämä tuskin olisi ongelma muutoinkaan, lat. huom.). Jotta tarkennus olisi nopea, tarkennusryhmä on suunniteltu pienikokoiseksi (pienet liikuteltavat massat) ja lyhytliikkeiseksi, joka toisaalta vaatii hyvin pieniä toleransseja.
Oikeassa reunassa lähellä runkoa on sisäisen telekonvertterin vipu, jonka voi myös lukita jompaan kumpaan asentoon. Vipu on kätevällä paikalla. Vivun yläpuolella on tarkennuksen esiasetuksen asetusnappi: tarkennusetäisyyden voi asettaa objektiivin muistiin ja kutsua etäisyyden painamalla objektiivin L-Fn-nappia. Hyvin kätevää.
Objektiivin jalka on kiinteä ja Arca-Swiss-yhteensopiva. Tällaista yhdistelmää kannetaan käytännössä jalasta ja sen vuoksi jalan yläpinnalla on kamerarungoista tuttu musta grippi. Jalustapannassa on pykällykset 90 asteen välein. Tämän obiskan jalustapantaa harvoin tarvitaan ja se onkin lähinnä suunniteltu kantokahvaksi.
Huomaa jalassa olevat kaksi loveusta: ne ovat tasapainopisteitä ja niiden kohdalla jalassa on myös jalustakierteet. Lähempänä objektiivikiinnitystä oleva piste on tasapainopiste E-M1X-rungon kanssa, toinen E-M1 Mark II/III-rungon kanssa. Koska optiikan elinkaari on pitkä, tämä kertonee samalla jotakin tulevaisuuden OMD-runkojen massoista.
Rungon vasemmalla sivulla on kytkimet. Ylinnä on tarkennusetäisyyskytkin, joka yleensä minulla on 1.3 m-ääretön -asennossa, sillä säädän halutun tarkennusalueen yleensä rungossa. Keskellä ovat AF/MF- ja IS-kytkimet. Tässä objektiivissa tarkennusrengas on kiinteä fly-by-wire -tyyppinen, joten objektiivi asetetaan manuaalitarkennukselle tästä kytkimestä (tai tietenkin rungosta). Alimmilla kytkimillä valitaan L-Fn-nappien toimintatapa. L-Fn-asennossa napit toimivat kuten rungossa on asetettu. PRESET-asennossa L-Fn-napilla kutsutaan edellä kuvattu tarkennuksen esiasetus. Viereisellä kytkimellä valitaan, kuuluuko tarkennusetäisyyden valinnasta ja kutsumisesta hiljainen äänimerkki, vai ei. Äänimerkkitoiminto on rungosta riippumaton. Kun tarkennusetäisyys asetetaan tai kutsutaan, myös etsimessä näkyvä takennuksen vihreä pallo muuttuu hetkeksi valkoiseksi.
Tämä L-Fn-nappulalla kutsuttava tarkennusetäisyys on minun toimintatavalleni hyvin kätevä, koska olen ohjelmoinut L-Fn-nappulaan muutoinkin esiasetetut tarkennusalueet. L-Fn-nappeja on neljä ja ne kaikki suorittavat saman toiminnon.
Zoomirengas kääntyy vain noin 90 astetta ja on miltei lineaarinen.
Seuraavassa kuvissa on vertailun vuoksi 150-400/4.5 ja 300/4 rinnakkain käyttökunnossa ja pakattuna. Kehotan kiinnittämään huomiota uskottavuutta lisäävään camo-teippiin. Käyttökunnossa kokoero on huomattava, mutta ei enää pakattuna. Koko objektiivi vastavalosuojineen on niin kevyt, että koko hämää.
Seuraavassa kuvassa E-M1X + M.Zuiko 150-400/4.5 on nakattu Lowepron ProTactic 450 AW-kamerareppuun. On todella kompakti yhdistelmä.
Tähänastiset kokemukset ovat ainoastaan positiivisia. Objektiivi on suorituskykyisempi kuin ennalta arvelin.
Laite on suunniteltu nimenomaan käsivarakuvauksen ehdoilla. Kevyt, pienikokoinen, nopea.
Vie hetken aikaa, ennen kuin liikeradat asettuvat kohdalleen. Objektiivin jalkaa pidän aina alhaalla lepäämässä vasemman kämmenen päällä, zoomausrengasta on helppo pyörittää peukalolla. Tarkennusrenkaaseen ylettyy tarvittaessa etusormella asentoa vaihtamatta.
Kuvien optinen laatu timmiä laidasta laitaan. Tarkennus on erittäin nopea, alustavien kokemuksien perusteella jopa nopeampi kuin 300/4:ssa.
Tämän objetiivin kanssa korostuu se suurin ongelma: kuvaajan taidot ja erityisesti niiden puutteet.
Ja loppuun vielä se pakollinen kaikki-millit-käytössä -kuva:
