Tänä syksynä metsissä on suppilovahveroita niin, ettei niihin voi olla kompastumatta. Runsain sato vuosiin. Toissapäivänä käväisin katsomassa vesisateiden lomassa suppiksia viikonlopuksi: kori täyteen alta puolen tunnin. Harmillista, että ainakin täällä lounaisimmassa Suomessa herkkutattisato jäi ns. piippuun.
Suppikset säilön nykyään kuivaamalla, enkä käytä niitä enää edes pannulla nesteenpoistossa ennen kuivaamista. Kuivuriin vaan: 40C ja suunnilleen 12 tunnin kuluttua on valmista purkitettavaa, viimeistä käyttöpäivää ei näy kalenterissa.
Tällä kertaa älysin ottaa sienireissulle kameran mukaan. Kun sienikori oli täynnä, niin siirryin konttailemaan sammalikkoon. Aurinkokin pilkahteli.
OM-1:n focus stacking on näissä konttailuissa näppärä: vaikka aukon pitää suurena, niin kohteen saa suhmuroitua terävyysalueelle ja tausta pysyy silti nätin pehmeänä ja valopallot kauniina. Kamera ottaa yhdellä sulkimen painalluksella halutun määrän kuvia (3…15 kpl) ja siirtää kuvien välillä tarkennustasoa (tason siirto säädettävissä). Kuvien ottamisen jälkeen runko parsii otetuista kuvista jpg:n, mutta tallentaa myös alkuperäiset raw:it.
Useimmiten pinoan manuaalisesti Photarissa lopullisen kuvan haluamistani raweista. Joskun nimittäin käy niin, että jos pinossa on vaikkapa 10 kuvaa, niin niistä tarvitsee käyttää esimerkiksi vain 8 jotta haluamani tarkennusalue on tikissä.
Käsin pinoaminen on sinänsä helppoa. Ensin valitsen LR:ssa pinottavat kuvat ja avaan ne PS:iin layereiksi (Edit In -> Open as Layers in Photoshop…). Tämä toiminto potkaisee kuvat Photariin layereiksi.
Tämän jälkeen Photarissa valitaan layerit ja käytetään automatiikkaa: ensin Edit -> Auto Align Layers ja sen jälkeen Edit -> Auto Blend Layers. Ja sitten tallennetaan ja siirrytään takaisin LR:iin tekemään säädöt.
LR:iin olikin tullut taas päivitys (13.0), jossa onkin uusia juttuja. Näissä kuvissa kokeilin Color Mixerin rinnalle tullutta Point Color -toimintoa, jossa pipetillä valitu(i)lle vär(e)ille voi tehdä hienosäätöjä. Ja huomaa: vaikutusalueen voi tarvittaessa maskata. Vaikutti kätevältä. Uutta olivat myös HDR- ja Lens Blur -säädöt, niihin täytyy tutustua ajan kanssa.
Kuvasetti on kuvattu OM-1 + M.Zuiko 60/2.8 Macro -yhdistelmällä käsivaralta tai maahan tukien. Kaikki kuvat on täydellä aukolla tarkennusaluepinottuja (pinoissa 8…15 kuvaa). Kolmessa viimeisessä kuvassa on kohteena sama, noin 10 mm halkaisijaltaan oleva pikkusieni, kukin kuva hiukan eri suunnasta.
