Viime syksynä olin sitä mieltä, että vaellusretket on varmaankin jo taputeltu, mutta niin vain löysin itseni vielä kerran suunnittelemasta retkeä Muotkatuntureille.
En oikein osaa kuvailla, mikä sinne Muotkalle vetää. En edes tarkkaan muista, kuinka monta kertaa siellä olen vuosikymmenten mittaan käynyt. Maisemat on nähty, saati sitten kuvattu. Ehkä se on se laajuus ja poluttomuus. Kun ne suosituimmat paikat kiertää, niin halutessasi et näe ketään muita ihmisiä.
Maastossa olin viikon, kelit olivat mitä mainioimmat. Olin ennalta kuullut, että kuivaa on kesällä ollut: maasto olikin erittäin kuivaa, mutta purovesiä oli kuitenkin hyvin saatavilla. Ainoastaan jotkin pienimmät purot olivat kuivia, pienimmät lammet kuivuvat joka kesä muutoinkin.
Muutama yö oli selkeä ja silloin oli juuri sellaiset hienot, rauhalliset pohjoisen revontulet kuin toivoinkin. Ja miltei täysikuu.
Marjoja oli paljon ja paikka paikoin kaarnikka (variksenmarja) oli intoutunut syyskukintaan. Panin merkille, että männyn taimia oli ilmestynyt runsaahkosti myös ylemmäs tunturiin: näin ei vielä kymmenkunta vuotta sitten ollut. Ilmaston lämmetessä havupuuraja kiipeää ylemmäs.
Lehtiruskaa ei käytännössä juurikaan ollut. Kuiva kesä ja tuulet olivat kellastuttaneet koivujen lehdet ja vieneet mennessään. Maaruskaa oli vaimeahkosti paikka paikoin.
Kuvauskalustona oli OM-1 ja siihen M.Zuikot 12-40/2.8, 60/2.8 Macro ja revontulia varten Panasonic Leica Summilux 12/1.4. Revontulia varten mukana keikkui myös vanha, kevyt matkajalusta Slik Sprint Mini GM. OM-1 + M.Zuiko 12-40/2.8 on kävellessä kiinnitettynä rinkan viilekkeeseen Peak Design Capture Clipillä.
Aprikoin pitkään, otanko mukaan perusobjektiiviksi 12-40/2.8:n vai 12-100/4:n. 12-100:ssa on pirun hyvä vakaaja esimerkiksi pitkän valotusajan purokuvia varten ja pidempi zoomi, mutta on miltei 300 g painavampi kuin 12-40/2.8. Molemmat ovat yhtä hyvin sääsuojattua. Tällä kertaa kallistuin kevyempään kalustoon.
Runkoon otin mukaan vain yhden vara-akun, mutta mukaan lähti myös varavirtalähde mahdollisesti revontulikuvauksissa tarvittavaa objektiivilämmitintä varten. Sillä saisi tarvittaessa ladattua myös kamerarunkoa.
Retkeilyvarusteista kiinnostuneille telttana on jo vuosia ollut Hilleberg Anjan 2. Yhdelle ruhtinaalliset tilat, kuitenkin riittävän kevyt ja sulan maan aikaan sen voi pystyttää keliin kuin keliin, kyllä kestää. Rinkka on vuosia vanha Osprey Xenith 75. Osprey on järjestyksessään jo toinen: ensimmäinen oli Crescent 85, joka sen pakollisen Savotta-putkirinkan jälkeen tuntui lähinnä mukavuusvarusteelta. Varusteiden kevetessä Crescent jäi turhan suureksi ja painavaksi.
Makuualusta on Thermarest Neoair Xtherm Large: hirmuisen mukava, kevyt ja kestävä. Tätä olen käyttänyt jopa telttakojukuvauksissa teeriä kuvatessa. Metsoille alusta on turhan rapiseva, silloin käytän vanhaa, itsetäyttyvää Thermarestiä. Makuualustat ovat kehittyneet suurin harppauksin vuosikymmenien mittaan. Edelleen tosin käytän kuvausalustana sitä ikuisesti kestävää Karrimat Extremeä.
Makuupussi on mittojen mukaan tehty Cumulus Panyam 600. Keittiönä Optimus Crux.
Kuvasarjan kolme viimeistä kuvaa ovat Sulaojalta. Sulaoja on Suomen suurin lähde, joka on isohkon lammen kokoinen. Lähteestä saa alkunsa reilun kokoinen joki.
