Tänä talvena allekirjoittaneella on ollut huono mäihä revontulien suhteen. Taivas on ollut täällä etelässä pilvessä, tai sitten olen muutoin epähuomiossa missannut potentiaalisen revontuliyön. Viime viikolla viimeksi: painelin teerisuolle telttakojuun yöksi, mutta en edes vilkaissut revontuliennusteiden perään. Ja niinpä yöllä leimusivatkin hyvin näyttävät ja erikoiset tulet, kun vilkaisin teltanraosta yöllä taivaalle.
Seuraavaksi yöksi (22.-23.3. välinen yö) uhkailtiin vielä melko mukavia ennusteita, joten tähtäsin heti auringon laskettua sopiville kyttäyspaikoille.
Mielestäni kauneimmat reposet ovat niitä nopealiikkeisiä, vihreitä revonhäntiä, jotka heiluvat ikään kuin tuulessa tunturien yllä. Etelän leveysasteilla niitä ei käytännössä ole. Yleisimpiä ovat rauhalliset kaaret. Jos oikein kunnon revontulimyrsky iskee, niin silloin tulet näkyvät kauniina seinämänä joka kohoaa koronaksi ylös zeniittiin.
Täällä etelässä arvostan kauniita kaaria miltei enemmän kuin voimakasta myrskyä. Kaaret ovat yleensä aika matalalla, joten aukeat paikat ovat hyviä niiden havainnoimiseen. Koko kaarta ei saa helposti samaan kuvaan, joten hyvä konsti on koota kuvista panoraama.
Revontulioptiikkana OM-1:n nokalla on useimmiten Panasonic Leica Summilux 12/1.4. Kuvaan manuaaliasetuksilla, suljinaika on syytä olla korkeintaan pari sekuntia, jotta revontulien muoto ei pehmene liikaa. Täydellä aukolla ISO-arvo on yleensä 6400. Valkotasapaino on syytä asettaa kiinteäksi, yleensä käytän auringonvaloasetusta. Tuon linssin kanssa toimii myös StarrySkyAF, joka helpottaa tarkennusta hyvin paljon.
Pimeällä kuvatessa Night Vision kannattaa asettaa päälle ja näytön kirkkaus laskea arvoon -2.
Revontulikaaripanoraamat kuvaan yleensä pystykuvina, jotta saan myös hiukan etualaa kuviin. Kaari on helposti leveydeltään 130-150 astetta, joten koko kaaren taltiomiseen tarvitaan usein 8-10 pystykuvaa, jotta kuvat menevät riittävästi limittäin.
Jos kuvaan kaaresta 10 kuvaa, jokaisen kuvan valotusaika kameran kääntämisineen vaikkapa 2 sekuntia, niin koko kaaren kuvaamiseen menee aikaa 20 sekuntia. Tänä aikana kaari on ehtinyt jo muuttaa muotoaan, joten kun kuvaan kaaren loppupäätä, saattaa kaaren alkupää olla jo ihan erilainen kuin 20 sekuntia sitten. Siitä sitten vain palapeliä kasaamaan.
Jalusta kannattaa asetella turpeeseen mahdollisimmaan vaateriin. Jos jalustassa ei ole vatupassia, niin kannattaa hyödyntää kameran vatupassia, se on tähän hommaan riittävän tarkka. L-raudan käyttäminen helpottaisi panoraamojen kasaamista pystykuvista, mutta toistaiseksi olen pärjäillyt tavallisen kuulapään kanssa.
Panoraamat kasaan Lightroomin panoraamatyökalulla, joka toimii aika hyvin, kunhan kuvatessa on huolellinen. Perussäädöt teen myös Lightroomilla ja kerron seuraavaksi niistä hiukan lisää.
Kuvien valkotasapainon säädän kohdilleen vasta tässä vaiheessa kun panoraama on kasattu ja tässä kohtaa onkin ensimmäinen valinnan paikka: kuinka paljon punaista?
Kamera näkee ihmissilmään verrattuna paljon punaista ja me ihmisetkin näemme värit eri tavalla. Itse näen revontulien punaisen hyvin harvoin. Alla esimerkki.
Tässä tapauksessa päädyin siis säätämään värilämpötilan siten, että punaista oli hiukan näkyvissä.
Sitten muihin säätöihin.
Ensimmäiseksi teen kuvaan Denoise-kohinanpoiston, arvoa 50 ei kannata ylittää. Seuraavaksi nostan Shadowsia ja Claritya, jotta saan kuvan etualaan sävyjä esiin.
Sen jälkeen teen taivaasta maskin, Select Sky toimii tällaisissa kuvissa hyvin. Seuraavat säädöt teen ainoastaan taivasmaskiin.
Yleensä en käytä Dehaze-säädintä juuri ollenkaan, mutta revontulikuvissa käytän. Dehazea nostamalla saan taivaaseen ryhtiä. Nostan myös Claritya, se saa revontulten muodot paremmin esiin. Ja nostan reippaasti myös Texturea: tämä saa tähdet paremmin esiin.
Dehazen käyttäminen tuo taivaaseen liikaa punaista, joten vähennän taivasmaskin värilämpötilan Tint-arvoa, tarvittaessa myös Temp-arvoa.
Sitten vähennän hiukan Highlights-arvoa, se korostaa edelleen revontulten muotoa. Vähennän hiukan Shadowsia ja nostan hiukan Whites-säädintä.
Taivasmaski on käsitelty, joten palataan takaisin koko kuva-alan käsittelyyn ja terävöintiin.
Ensin kuva kannattaa zoomata 100% kokoon. Valitaan Sharpening-otsikon alta Radius ja nostetaan sitä arvoon 1,2: näin saadaan terävöitys kohdistumaan paremmin tähtiin. Detail-säädintä vedetään Alt-näppäin pohjassa suunnilleen arvoon 90, samoin Masking-säädintä.
Säädöt ovat lisänneet kuvan kohinaa, joten seuraavaksi mennään Manual Noise Reduction -otsikon alle, ja vedetään Alt-näppäin pohjassa Luminance-säädintä oikealle, kunnes kohina on taas hallinnassa. Seuraavaksi korostetaan yksityiskohtia vetämällä Luminance-säätimen alla olevaa Detail-säädintä oikealle, mutta ei liikaa, jotta kuvaan ei tule ns. maksaläikkiä.
Lopuksi mennään takaisin Sharpening-otsikon alle ja vedetään Amount-säädintä oikealle jonnekin 50-60 välille.
Eipä tämä sen kummempaa, joku toinen saattaa tehdä saman homman aivan toisin.
