Tänä syksynä olin taas kymmenen päivän vaelluksella Muotkatuntureilla. Starttasin maastoon 5.9. ja olin takaisin autolla 14.9. Perinteisessä mielessä parhaaseen ruska-aikaan, siis.

Loppukesä oli ollut erittäin lämmin myös pohjoisessa. Erityisesti yöt olivat todella lämpimiä. Olin makuupussin sisällä vain muutamana yönä, muutoin avattu pussi toimi vain peittona.

Lämpö tarkoitti myös sitä, että sääskistä ja polttiaisista oli ajoittain jopa kiusaa. Ruska oli lähes olematonta, vain paikka paikoin oli hiukan maaruskaa.

Neljänä vuosikymmenenä olen Muotkalla syksyisin kulkenut, mutta kertaakaan ei ole ollut näin lämmintä kuin nyt oli.

Kulkemisen kannalta säät olivat toki mitä mainioimmat.

Ajankohtaan osui myös täydellinen kuunpimennys. Tälläsin leirin tunturin päälle, josta oli hyvä näkyvyys kaakkoon kuun noususuuntaan. Päivä ja ilta olivat selkeät, mutta tunti ennen kuun nousua etelästä nousi nopeasti paksu pilvilautta, joka peitti taivaan. Yöllä tunturi kietoitui vielä sumuun.

Jokaisena selkeänä iltana näkyi revontulia.

Eräänä iltana leiryidyin Nirvajoen mutkaan ja illan mitaan lähistölle leiriytyi pariskunta. He eivät tienneet minusta mitään, mutta minä olin kyllä heistä hyvin tietoinen. Aamulla tiemme kohtasivat joen mutkassa, rupattelimme hetken. He kertoivat, että illalla heidän telttansa editse oli kulkenut ahma. Poronhoitoalueella ei ahmalle kannata kovin pitkää ikää ja terveyttä toivotella.

Maisemathan ovat jo kymmeniä kertoja nähdyt, mutta aina vaan sinne tekee takaisin mieli.

Kuvauskamppeina OM-1 ja M.Zuikot 12-40/2.8 ja 60/2.8 Macro, sekä revontulia varten Panasonic Leica Summilux 12/1.4. Jalustana vanha kevyt sotaratsu Slik Sprint Mini GM.