No ei.

Ei tarvitse kahlata lumessa tänäkään jouluna. Sen sijaan pimeyttä ja vettä on piisannut yli äyräiden.

Poikkesin viime viikolla iltakävelyllä Tampereen keskustassa, joulumieltä ja sillä lailla, tiedättehän. Vettäkin satoi sopivasti luoden talvista joulutunnelmaa. Hei tonttu-ukot hyppikäätte!

Mieleen on iskostunut suomalainen viihdeohjelma, ajankohta täytyy olla 70-lukua, koska ohjelma oli mustavalkoinen: Matti “Piikkis” Kuusla tanssii paskaiset haalarit päällä iltapimeällä Aleksanterinkadulla Hesassa vesisateesa ja hoilaa “Taas valkeata joulua”. Tuohon aikaan mustat joulut olivat näes harvinaisuutta, etelärannikollakin. Se nauratti silloin.

Toinen mielikuva: joulu 1972. Muistan vuoden, koska isobroidi oli silloin Vekaralla intissä. Kotitalon pihalla Kouvolassa haravoin hiekkapihaa kauniin näköiseksi kun ei ollut lunta. Oli kuivaa, muistan kun piha pölisi. Ehkä pikku pakkanenkin.

Nykyään sataa, eikä naurata. Tähän saamme tottua.

+++

Hämeenkadulla kiinnitin huomion vesisateessa veivaavien ruokalähettien valtavaan määrään. Pääasiassa Woltia.

Yleensä en vuoden verolistoihin paljon huomiota kiinnitä, ihmiset kun ovat päässeet merkittävien veronmaksajien listoille yleisesti ottaen kovalla työllä, sinnikkyydellä, periksiantamattomuudella, häikäilemättömyydellä ja v*ttumaisuudella, sillä muutoin ei työllä vaurastuta. Toki onneakin on ehkä jossain kohtaa tarvittu. Toisaalta, vanhan sanonnan mukaan onni seuraa ahkeraa.

Tänä vuonna kiinnitin huomiota pariin nimeen satasen kärjessä, ykkösenä taisi olla sama nimi kuin viime vuonnakin. Listan kärkeen on woltattu bisnesidealla joka perustuu muutoinkin heikossa hapessa olevien ruokaravintoloiden kiristämiseen, sekä sosiaaliturvan ulkopuolella operoivien ruokalähettien hyväksikäyttöön.

Yleensä vaurastuminen ei ole keneltäkään toiselta pois, mutta tässä tapauksessa on. Kuusen ja Vikkulan miljoonien kivijalka veivaa vesisateessa nälkäpalkalla pitkin Hämeensiltaa.

Siinä sateessa kamera kädessä ruokalähettiorjia seuraillessani totesin olevani hyvin onnekas, vaikka elämältä onkin joskus tullut avokämmenellä ja molemmille korville.

+++

Joskus pitääkin ottaa tehtäväksi kuvata ainoastaan kännykkää räplääviä ihmisiä. Kohteita nimittäin piisaa, eikä kukaan kiinnitä kamera kourassa heiluvaan kuvaajaan mitään huomiota.

Kalustona vesisateessa OM-1 + M.Zuikot 17/1.2 ja 45/1.2.