Kaveri laittoi heinäkuun puolivälin paikeilla someen kuvan Örön saarelta, kun oli herännyt yöllä, kurkannut ulos ikkunasta ja nähnyt hienot valaisevat yöpilvet. Mainion kuvan olikin napannut.

Havahduin samalla, että itse en ole koskaan edes yrittänyt kuvata tai seurailla yöpilviä. Asiain tolahan oli korjattava.

Valaisevia yöpilviä esiintyy vain kesäaikaan, eikä niiden ennustamiseen ei ole konstia. Ei muuta kuin katse taivaalle ja toki vaikkapa Tampereen URSA:n revontulikameroita voi seurailla.

Heinäkuun 20.-21. välisenä yönä taivas oli selkeä ja valaisevia yöpilviä alkoi nousta pohjoistaivaalta. Laitoin kamppeet niskaan ja marssin Pyhäjärven rantaan.

Kuvat saa klikkaamalla täyteen kokoon.

Panoraamat olen parsinut kasaan Lightroomissa. En omista L-rautaa, joten panoraamaa varten kuulapäällä pystykuvia kuvatessa tulee olla huolellinen, muutoin panoraamaa ei saa perspektiivivirheen vuoksi kasattua. Hyvänä nyrkkisääntönä voi pitää, että jos pystykuvan kuva-alasta menee noin kaksi kolmasosaa horisontaalisesti päällekkäin viereisen kuvan kanssa, niin kasaaminen onnistuu. Vaakakuvissa riittää noin yksi kolmasosa.

Seuraavat kuvat kuvasin heinäkuun 29.-30. välisenä yönä. Keli oli tällä kertaa tyyni, joten veden pinnasta tuli kauniit heijastukset.

Tälle vuodelle näyttäviä valaisevia yöpilviä tuskin enää sattuu, sillä aurinko painuu yöllä jo melko paljon horisontin alapuolelle. Valaisevat yöpilvet kaupunkimasemassa saavat odottaa ensi kesään.

29. heinäkuuta sattui myös täysikuu nousemaan illalla sopivaan aikaan. Laitoin toisen rungon raksuttelemaan intervallia jalustalle ja toisella kuvailin käsivaralta.

Seuraavassa kuvassa käytin OM-1:n HDR-automatiikka, jossa runko ottaa kolme kuvaa kahden aukon välein. HDR:n kasasin Photarissa. Näsijärvellä oli uistelijoita, joiden veneet saivat järven pinnan aaltoilemaan kevyesti ja kuunsillasta tuli sen vuoksi epätavallisen kaunis.

Seuraavaa kuvaa kuvatessa meni moni asia pieleen jo lähtien huonosta kuvauspaikan valinnasta ja tarkennusssähläyksistä. Siedettävän kollaasin sain kuitenkin Photarissa kasattua. Ensimmäisen ja viimeisen kuvan välillä on hiukan yli tunti. Muutaman kerran korjailin valotusta kuvauksen aikana. Kuvan tausta on ensimmäisestä kuvasta, kun kuu alkaa nousta näkyviin. Viimeisen kuvan aikana oli jo lähes pimeää.

Suraava kuva on kuvattu kotiparvekkeelta 4.8., kuu on noin 60%:nen.

Ja sitten siihen auringopimennykseen, joka oli 12. elokuuta. Nokian seudulla oli riski pilvilautoille, joten ajelin länteen kohti selkeämpää iltaa. Olin ennalta katsellut kartalta sopivia kuvausholleja, ja aika mukava löytyikin. Yksin sain rauhassa järven rannalla touhuilla.

Olin ennalta nikkaroinut aurinkosuojakalvon obiskan nokalle, tavoitteena oli saada kennolle pimennyksen vaiheet alusta alkaen kunnes mollukka painuu horisontin taa.

Katsoin TPE-sovelluksesta karkeasti missä kohtaa pimennys alkaa ja mihin aurinko laskee.

Kuvasin ensin kuvan taustan ilman auronkosuojakalvoa silloin kun aurinko oli vielä kuva-alan ulkopuolella. Kuvasin varmuuden vuoksi kaksi kuvaa, joista voisin kasata panoraaman ja saada siten rajaukselle pelivaraa.

Itse auringonpimennyksen kuvasin intervallikuvauksena viiden sekunnin välein. Valotusasetukset pidin koko ajan samana.

Varsinaisen kuvan rakentelin Photarissa.

Ensin rakentelin Lightroomissa taustapanoraaman ja säädin sen vastaaman suunnilleen pimennyksen voimakkaimman vaiheen valaistusta.

Seuraavaksi valitsin varsinaiset aurinkokuvat. Otin lähtökohdaksi hetken jolloin pimennys oli kuvauspaikalla suurimmillaan, sekä siitä sitten kuvat viiden minuutin välein eteenpäin ja ja taaksepäin.

Aurinkosuojakalvon läpi kuvattu aurinko on lähes väritön, joten ensin sävytin Lightroomissa ensimmäisen aurinkokuvan ja kopioin säädöt muihin aurinkokuviin.

Sen jälkeen avasin taustan ja aurinkokuvat tasoiksi Photariin ja maskasin aurinkokuvat taustakuvaan. Lopuksi vielä rajasin kuvan 4:3 kuvasuhteeseen.

Jälkeenpäin ajateltuna taustakuvaa olisi ehkä voinut käsitellä siten, että se olisi oikeasta reunasta hiukan tummempi ja vastaisi siten paremmin auringon laskuhetken valaistusta, mutta menköön nyt noin.