Ei-tiputon tammikuu

Opiskeluaikoina 1980-luvulla tuli jätkien kanssa vietettyä tipatonta tammikuuta. Ei siihen mitään syytä ollut, kunhan piruuttamme kokeiltiin miltä tuntuu olla kuukausi vissylinjalla. Palkinnoksi taputimme itseämme selkään ja vietimme helmeilevän helmikuun.

Jokainen tietysti päättää itse omasta alkoholinkäytöstään, mutta minun mielestäni tipattomalla tammikuulla tehdään vain haittaa ravintolaliiketoiminnalle. Tammikuu on ravintoloille tavallisestikin se hiljaisin myyntikuukausi, siihen vielä tipaton uhoaminen päälle, niin tiedossa on monille liiketoimintavaikeuksia.

Ihan vaan vinkiksi: viettäkää ne tipattomanne muulloin kuin tammikuussa.

Olipa kätevä aasinsilta tammikuun räpsyihin.

Piharuokinnallakin alkaa olla taas jo hiukan valoa ja Nautelankoskella kävin muutaman kerran koskikarojen perässä. Nautelankosken vedenvirtaama vaihtelee todella paljon päivästä toiseen, joten on tuurinkauppaa missä karat milloinkin ovat. Tästä on tietysti se hyvä puoli, että kuvakulmat vaihtelevat. Toisaalta lentokuvien ottamista ei voi suunnitella, sillä lentoreitit vaihtelevat päivästä toiseen. Ja tuurinkauppaa on myös Nautelankoskella kulkeva väkimäärä karoja häiritsemässä. Ylipäätään ihmettelen, miten koskikarat viihtyvät Aurajoessa: vesi on nimittäin melkoista savivelliä.

Revontuliakin kävin kuvaamassa pariin otteeseen, tämän kuvasarjan kaksi revontulipanoraamaa ovat 25.-26.1. väliseltä yöltä.

Kalustosta hiukan: tintti- ja mustarastaskuvat ovat kotipihalta E-M1X + M.Zuiko 40-150/2.8 -yhdistelmällä. Karakuvissa objektiivina on M.Zuiko 150-400/4.5, metsämaisemassa M.Zuiko 12-100/4. Revontulikuvat ovat E-M1 Mark III + Panasonic Leica Summilux 12/1.4 -yhdistelmällä.

Leave a Reply

Your email address will not be published.