Lievät reposet

Edellisen kerran näin Etelä-Suomessa koronaan asti nousevan revontulimyrskyn 11.9.2004. Onhan tässä välissäkin niitä ollut, tänä talvenakin, mutta olen onnistunut ne syystä tai toisesta missaamaan. Tällä kertaa seurailin tilannetta ja olin sopivaan aikaan sopivalla paikalla.

Revontulien kyttääminen on yhä suositumpaa ja kyttäysharrastelun avuksi on saatavilla jo hyvin vertaistukea. Aktiivisimmin seurailen näitä kolmea:

• Facebook-ryhmä Revontulikyttääjät, ja siellä erityisesti #illanketju
• Aurinkotuulen mittausarvot (https://jemma.mobi/mittarit), Jere Jokisen ylläpitämä, avoimeen mittausdataan perustuva sivusto
• Tampereen URSA ry, revontuliennusteet

Revontulien kuvaamiseen on vinkkejä netti pullollaan, mutta tässä muutamia seikkoja M43-kalustolla kuvaamiseen:

• Valovoimaa on syytä olla, jotta saa nopeidenkin reposten liikkeen pysymään terävänä. M.Zuikolla ei mielestäni ole oikein sopivaa linssiä tähän hommaan, sillä 17/1.2 Pro on jo liian pitkä. Revontulilinssiksi olen hankkinut Panasonic Leica Summilux 12/1.4:n, joka on oikein hyvä, mutta mielestäni ei piirroltaan aivan erinomaisten M.Zuikojen veroinen. Sillä kuitenkin pärjää oikein hyvin.
• Starry Sky AF on verraton, helpottaa tarkennusta todella paljon. Toimii myös edellä mainitun Panan linssin kanssa.
• Kameran takanäytön kirkkaus kannattaa säätää himmeimmälle asetukselle, muutoin kuvat näyttävät liian kirkkailta kun niitä tarkastelee pimeässä ympäristössä.
• Live View Boost helpottaa kuvien rajailua pimeässä.
• Vatupassia kannattaa pitää näkyvillä erityisesti jos tähtäimessä on panoraamat.

Tällä kertaa kuvat on napsittu Pöytyällä. Revontulet olivat todella nopealiikkeiset, valotusaikana oli 2 sekuntia, ISO-arvona 1600 ja aukkona täysi f/1.4. Haaveissa oli lähes 180 asteen panoraamoja, mutta haaveiksi jäi nimenomaan revontulien nopeuden vuoksi. Muutama 3-4 kuvan panoraama on joukossa. Ensimmäinen kuva on otettu LiveComp-toiminnolla, kokonaisvalotusaika noin 170 minuuttia.