Teerenpeliä

Löysin eteläisimmässä Suomessa olevan suopahasen viime kesänä kun etsiskelin mahdollisia kaakkurilampia. Kaakkureita ei ollut, mutta muutoin pieni suoläntti oli todella hieno. Suolla olevassa lammessa piilotteli ilmeisesti pesimätön joutsenpari.

Maaliskuun alussa suuntasin suolle aamunkoitteessa tavoitteena pieni lumikenkäily ja tietenkin eväiden syönti. Aamu oli kaikin puolin hieno ja auringon noustessa teeriporukka laskeutui suon laitaan pulisemaan. Katselin ja kuuntelin tilannetta kauempaa.

Soidin ei tuossa vaiheessa vielä kauaa kestänyt ja kukkojen poistuttua lumikenkäilin kohti soidintannerta. Keskellä suolänttiä oli matala, kiinteärakenteinen piilokoju. Ei ihan tuore, mutta siistin näköinen. Ei nimilappuja, ei puhelinnumeroa. Kurkistin kojuun sisälle, kuivalle ja siistille näytti. Jos koju oli aikoinaan teerikuvauksia varten rakennettu, niin nyt se oli väärässä paikassa, teeret soivat toisaalla.

Kävin merkkaamassa teerien nykyisen soidintantereen koordinaatit ja päätin palata myöhemmin paikalle.

Maaliskuun puolenvälin paikkeilla palasin kuvauskojun kanssa. Ensimmäinen aamu oli huti, teeriä ei syystä tai toisesta näkynyt. Seuraavat kerrat olivatkin sitten kuvausten(kin) kannalta oikein hienoja.

Samaan aikaan kevään eteneminen loppuikin kuin seinään ja olosuhteet ovat olleet aivat toisenlaisia kuin etukäteen kuvittelin. Etukäteen ajattelin tähän aikaan kahlaavani vetisellä suolla etsimässä kojulle sopivaa mätästä, mutta olosuhteet ovatkin olleet kuin Kuusamon korkeudella tähän aikaan vuodesta. Aamuisin pakkasta viitisentoista astetta ja suolla hankikantolunta paikasta riippuen edelleen 20-40 senttiä. Harvemmin etelässä tällaista tähän aikaan.

Kuvausaamujen valot ovat vaihdelleet. Kun maassa on lunta, teerikukkojen hienot värit tulevat pilvisen aamun pehmeässä valossa komeasti esille. Kojun paikkaa pystyy soidinpaikalla vaihtelemaan sen mukaan, miten haluaa aamun valojen suuntautuvan.

Suolla on syytä olla kojussa noin tunti ennen auringon nousua. Ajomatkaa kotoa on noin tunti, jonka päälle vielä puolen tunnin lumikenkäily soidinpaikalle. Koju vireeseen, eväät esille ja aamun sarastusta seurailemaan. Soidinturnee kestää aamuisin noin tunnin, joskus hiukan enemmän. Yhden kerran soidin keskeytyi kanahaukan ylilentoon.

Kukkoja tällä soidinpaikalla on 10-12, mikä on paikan sijainnin huomioiden ihan hyvä määrä. Kahtena kuvauskertana teerikanat ovat tullet paikalle ja se tietää aina tappelujen kiivastumista.

Huhtikuun alkupuolen sääennusteet näyttävät kuvausten kannalta surkeilta, joten kuvaukset saattoivat olla tässä, katsotaan.

Kuvauspiilona on nopeasti kasattava Walimex-kevytkoju. Vetoketjujen uusimisen jälkeen himmeli on ihan käyttökelpoinen tähän hommaan, kevyt kantaa, nopea pystyttää ja purkaa. Yllä olevassa kuvassa sivuikkunat ovat auki, mutta kuvaustilanteessa ne on syytä pitää kiinni.

Olympuksen kalustolla en tarvitse jalustaa. Istun kojussa kevyellä retkijakkaralla, kamera lepää kuvausrepun päällä jalkojen välissä, objektiivi ulos oven raosta hyvin läheltä maan pintaa, tähtäys kameran takanäytöltä. Oven yläreuna hiukan raollaan tähystystä varten.

Kalustona näissä on ollut E-M1X + M.Zuiko 150-400/4.5. Yllä olevat maisemat on kuvattu One Plus 9 Pro:lla, ei sekään ihan huonoa jälkeä tee kun kuvailee raakakuvina, päihittää monen halpisobjektiivin jäljen mennen tullen.