Kun Suomessa ottaa puheeksi italialaiset viinit, niin useimmille tulee mieleen kevyehköt, jopa makeahkot punaviinit, jotka on syytä hörppäistä muutaman vuoden kuluessa pullotuksesta. Näinhän se menee, kun katselee Alkon valikoimaa. Jokunen asiallinen Amarone, joka makeahkona ja runsaana sopii Alkon ostajien mielstä suomalaiseen suuhun. Satunnaisesti Chiantia, jokunen Barolo.
Italia on viinien suhteen paljon muutakin, mutta niistä on itse otettava selvää, Suomesta me emme niitä saa. Alko-monopolin valikoima on yksinkertaisesti surkea. Olisi korkea aika viinamonopolin murtamiselle, jotta tännekin saataisiin kaupan hyllyille laajempi viinivalikoima. Monopolin puolustajat pitävät Alkon valikoimaa laajana, mutta sitä se ei todellakaan ole. Verratkaapa vaikka läntisen naapurimme Systembolagetin valikoimaan. Monopolin puolustajat puolustautuvat myös sillä, että kauppoihin tulisi vain halpoja bulkkiviinejä. Niinkö kävi, kun A-oluet tulivat kauppoihin, oheniko valikoima? No ei.
Nykytilannetta italialaisen viinivalikoiman suhteen voisi verrata siihen, että hyllyllä olisi ainoastaan Hartwallin ja Sinebrychoffin pari bulkkiolutlaatua ja satunnaisena tilausvalikoimana pari tuontiolutta lisää. Siihenkö olutharrastajat olisivat tyytyväisiä?
Kun asiallisia italialaisviinejä ei Suomesta saa, niitä on tilattava rajojen ulkopuolelta. THL, Valvira ja Tulli ovat pelotelleet suomalaisia asiakkaita ja ulkolaisia toimittajia rikosvastuulla nettitilausten suhteen. Juuri pari viikkoa sitten viimeisin, aiheeton ajojahti tuli päätökseen, kun erikoissyyttäjä päätti jättää nostamatta rikossyytteen suomalaista Berglundin viiniperhettä vastaan etämyyntiaisoissa. Käsittämätöntä toimintaa suomalaisilta virkamiehiltä. Jos jokin taho pitäisi laittaa syytteeseen, niin ensimmäinen osoite olisi STM:n hallitusneuvos Ismo Tuominen, joka tulkitsee lakia kuin ääri-islamilaiset imaamit.
No niin, tämä alustuksena.
Olen jo useamman vuoden kolunnut läpi sisilialaisten viinitilojen tuotteita. Summamutikassa on vähän hankalaa, joten kävimme rouvan kanssa Unique Wine Toursin järjestämällä viini- ja ruokamatkalla Sisiliassa.
Etnan alueella ohjelmassa oli kolme viinintuottajaa, Gambino Vini, Benanti ja Barone De Villagrande. Sieltä siirryimme Cerasuolo di Vittorian alueelle, jossa kohteina olivat COS Viticolori, Donnafugata ja sieltä Noton alueelle, jossa kohteena Mazzei Zisola.
Upeita vierailukohteita ja kaikki ovat tietenkin tuotteistaneet viinitilavierailut tastingeineen ja ruokailuineen. Esimerkiksi COS Vittoria kypsyttää viinit maahan upotetuissa amforaruukuissa, jotta perinteisistä, puisista kypsytystynnyreistä ei tulisi viiniin ylimääräisiä makuja. Lounaat ja naposteltavat olivat myös erittäin herkullisia, erityisesti jöi mieleen Mazzei Zisolan perinteinen, sisialainen lounas.
Entä ne viinit sitten? Paljon tuli uutta opittua. Nero D’Avolasta saa aikaiseksi näköjään melkein mitä tahansa. Ja tiettyjen palstojen Nerello Mascalesea voi verrata jopa Barolon alueen Nebbioloon, iättämispotentiaalia on todella paljon.
Tilamyyntiinkin tuli tartuttua, yhtä tilaa lukuunottamatta. Ja senkin tuotteita löytyi netistä, tämä Tuomiselle tiedoksi.
Kamerakalustona OM-1 + M.Zuiko 25/1.2. Pahoittelen runsasta kuvamäärää.
Ei tarvitse pahoitella kuvamäärää, noita olisi katsonut enemmänkin. Helvetinmoinen nälkä vaan tuli katsellessa…
Kivasti piirtää tuo Zuiko muuten.
Kiitos Pekka! Entä jano?
Jano kanssa, tottakai. Takavuosina laajoilla vaelluksillani Sisiliassa pitivät kovasti kun aterian päälle tilasi “grappa grande, per favore”.
Melkoisia moukkuja saattoi ilmestyä.
😀
Oi, miten ihania kuvia. Oli kyllä kaikille aisteille maukas matka. Donnafugatan toimitus on jo saapunut.