Sain OM-1 -rungon eilen ja tänä aamuna ryntäsin sen kanssa teeren soitimelle. Aurinkoa luvattiin, mutta pilvistä saatiin, joten keskityin lähinnä nautiskelemaan soitimen äänimaailmasta ja samalla testailin uutta runkoa haastavissa valoissa.
Erityisesti kiinnosti suurilla ISO-arvoilla räpsittyjen kuvien käsittelymahdollisuudet, sekä jatkuvan tarkennuksen suorituskyky verrattuna E-M1X ja E-M1 Mark III -runkoihin. Noissa edellisissä rungoissa ehdottomana maksimina olen pitänyt ISO 6400:aa, ja silloinkin kuvan on syytä olla mieluusti hiukan ylivalotettu.
Mielestäni käsittelemättömän raakakuvan kohinan määrä sinänsä on toisarvoinen asia verrattuna siihen, miten hyvin kohinaisesta kuvasta saa kaivettua sävyjä esille ja kohinaa poistettua. Tarkastelukulma on siis kohinaisen raakakuvan käyttökelpoisuus.
Seuraavissa kuvissa kalustona on OM-1 + M.Zuiko 150-400/4.5, kuvien tekniset tiedot on kunkin kuvan kuvatekstissä.
Vilkaistaanpa ensin pelkkää kohinapuolta.
Varsin asiallista jälkeä pikkukennoiselle. Parannus ISO-arvojen suhteen edellisiin runkoihin verrattuna on ensitestien perusteella 1-2 aukkoa, kuvaustilanteesta riippuen.
Katsotaanpa hiukan automaattitarkennuspuolta, tässä käytetty ainoastaan C-AF + Bird Tracking -moodia. ISO-arvot ovat myös korkeita.
Edellisessä kuvassa kukot poistuivat tappelemaan näreen taakse, siitä huolimatta tarkennus pysyi hienosti kiinni (C-AF Sensitivity -2).
Kana lähti näreen oksalta lentoon. Huitaisin kameralla sinne päin: päähän osui ja kiinni jäi.
Kukko saapui soidintantereelle. 28 kuvan sarjassa yksi kuva oli epäterävä.
Loppupäätelmä: kahden tonnin rungoksi suorituskyky on varsin kova ja edellisiin malleihin verrattuna kehitysharppaus on huomattava.
Muita ensihuomioita rungosta
Runkojen ja lisäkamppeiden saatavuus on ollut ja on edelleen aika kehnoa. Lisäakut ja akkukahva jäivät jälkitoimitukseen. Nykytyylin mukaisesti rungon mukana ei tule laturia, vaan latauksen voi tehdä USB-kaapelilla kun akku on kiinni rungossa. Olin jostain saanut päähäni, että näitä uusia BLX-1 -akkuja voisi ladata myös vanhalla BCH-1 -laturilla. Näin ei ole. Siispä laturikin meni tilaukseen.
Runko on fyysisesti aika lailla E-M1 Mark III -rungon oloinen, mutta pikku nappulat ovat pienemmän oloiset ja syvemmällä rungon pinnassa. Saapa nähdä, miten näitä tottuu käsittelemään pakkasilla hanskat kädessä.
Iso uudistus on entisten lisäksi uudet sarjakuvausmoodit SH1 ja SH2. SH2 on minulle todennäköisesti käyttökelpoisin näistä, koska siinä voi käyttää jatkuvaa tarkennusta ja etsinkuva on välkkymätön. Haittapuolena taas se, että SH2:ssa hitain suljinaika on 1/320 s. (25 fps) tai 1/640 s. (50 fps) ja korkein ISO on 12800. Siksi myös vanhaa Silent Sequental -sarjakuvausta yhä tarvitaan.
Seuraavat merkittävimmät kustomoinnit tein heti kättelyssä, nämä varmaankin muokkautuvat ajan kanssa:
- Fn Lever: Mode 2. Asennossa 1 C-AF + TR + Bird Tracking, asennossa 2 pelkkä C-AF.
- AF-ON -nappula: hahmontunnistus On/Off.
- Direct Function -toiminnolla nuoli oikealle -näppäimeen on ohjelmoitu kuvaustavan valinta edellä mainitusta syystä (Silent Sequental vs. SH2)
- C1: SH2 25 fps, 1/2500, C-AF + Bird Tracking, Auto ISO max 12800
- C2: Silent Sequential 20 fps, 1/500, C-AF + Bird Tracking, Auto ISO max 25600
- C3: ProCap SH2 25 fps, C-AF + Bird Tracking, Auto ISO max 12800
- C4: Silent Sequential 20 fps, 1/500, C-AF + Dog/Cat Tracking, Auto ISO max 25600