Jatkoin huhtikuussa teerisuolla könyämistä. Alkukuusta olosuhteet olivat vielä hyvin talviset, mutta lumet häipyivät Sisilian reissumme aikana. Suo myös kuivui hyvin nopeasti.
Kuvauksellisimmat kukkotappelut olivat tällä kertaa jo maaliskuun lopulla, huhtikuussa meininki oli jo paljon leppoisampaa, vaikka myös kanat olivat säännöllisesti paikalla. Tavoitteena oli myös saada kuviin märällä suolla vesiroiskeita ja valopalluroita vastavaloon, mutta suo kuivui nopeasti, eikä heinänkorsiin sattunut sopivia jääkiteitä. No jotain pientä kuitenkin.
Yksi kukoista oli saanut pahasti pyrstöönsä ja siipeensä: pyrstöstä puuttui vasen puoli kokonaan ja myös osa vasemman siiven peitinsulista oli poissa. Liekö ollut kanahaukan kynsissä.
Kalustona oli OM-1 + M-Zuiko 150-400/4.5. Runko on kyllä melko mainio, tarkennus pysyy hyvin kiinni ja ISO-arvoissa parannusta on todellakin sen parin aukon verran. Kohinaa toki on, mutta raakakuvista saa kaiveltua sävyjä esiin jopa ISO-arvosta 25600. Ei huonosti puolikaskennoiselle.
Mitään ei tee M43-vehkeillä. Ilmatkin olisi olleet paremmat jos kinokennolla olisit kuvannut, eikä olisi tarvinnut nousta ylös noin jumalattomaan aikaan.
Komeaa on jälki.
Kiitos Pekka!
Se justiinsa niin. Kun merkki on väärä niin paskoja on kuvat ja muutenkin ahistaa. Räksällä olis pitäny.