Suunnitelmissa oli tammikuinen retki Kuusamoon: kipakoita pakkasia, kaunista punertavasävyistä kaamosvaloa, pakkassumuja, tähtikirkkaitä öitä ja revontulia.
Ja paskat.
Se pilvinen marraskuu jatkuu vaan edelleen, ja niin se jatkui Kuusamossakin kun siellä lomaviikkoa viettelin. Valoista ei ollut hajuakaan, pilvistä ja pimeää kylläkin. Kuvaussuunnitelmat sai heittää romukoppaan ja säveltää paikan päällä mitä sävellettävissä oli.
Oli sentään lunta, puhdasta ja kaunista, lisää tuli muutama sentti päivittäin. Jos ilmastonmuustotalvet alkavat olla tällaisia, niin lumikin on lähdettävä etsimään vähintään Kuusamon korkeudelta.
Oulangan kotkakojulta olin varannut kaksi peräkkäistä kojupäivää ja muut päivät olin suunnitellut tilanteen mukaan koskikaroille ja maisemille.
Ensimmäisenä kojupäivänä valo oli todella kortilla. Kokeilin lähinnä liike-epäterävyyskuvia hitailla suljinajoilla, mutta siihen hommaan tarvittaisiin enemmän kojuaikaa kuin vain pari päivää. Toisena päivänä aamu näytti lupaavalta valojen suhteen, mutta sekin sitten latistui pilviverhoon. Päätin kotkien kanssa keskittyä high key -tyyppisiin kuviin, koska valo oli mitä oli.
Harrastelijaeläkeläisen kukkarossa kaksi kojupäivää on iso kasa kahisevaa, ja jos ne päivät kuluvat valojen suhteen tupakkia poltellessa, niin harmituksen voi kirjoittaa isohkolla v-kirjaimella. Koko homman mielekkyys alkaa olla kojuasiakkaan näkökulmasta aika lailla kyseenalaista. Tällä kertaa myös koko viikon sääennusteet ennakoivat samaa suttua, joten päivien siirtelykään ei olisi auttanut mitään.
Karakuvat ovat Käylältä: pimeää oli sielläkin kuin Putinin perseessä. Toisen vakiokarapaikan kävin katsastamassa, mutta siellä oli tällä kertaa vain yksi kara ja näillä valoilla jätin sitten sen paikan väliin.
Yhden aamupäivän vietin Konttaisen ruokintapaikalla kuukkeleita kiusaamassa. Tarvitseeko mainita, että valo oli vähissä? Muita kuvaajia ei juurikaan ollut, joten touhuilin siellä jonkun aikaa kaikennäköistä.
ISO-arvoja sai tällä reissulla nostaa oikein olan takaa jos halusi jonkunlaisia lentokuvia aikaiseksi. Kaikki karakuvat ovat käsivaralta, myös nuo pitkällä suljinajalla räpsäistyt.
Kuvien kamppeet: OM-1 + M.Zuikot 12-100/4, 40-150/2.8 ja 150-400/4.5.
No ei nuo nyt niin huonoja fotoja ole, kuukkelikuvat varsinkin ovat vallan mainioita.
Kiitos Pekka! Omaa silmääni miellyttävät ehkä enemmän nuo lähes ylivalottuneet kotkat ja korppi, mutta katsojan silmässähän se.
Niihän se on, kauneus on katsojan silmässä. Perskohtaisesti kyse on siitä, että kotkia ruokinnalla mesomassa ja lunta pöllyttämässä on nähty noin tsiljoona kertaa. Kuukkelikuvissa taas on perusfotoista poikkeavaa näkemystä ja huumoria myös, ja tämä miellyttää minua isosti. Kelpo kuvia noin kaikenkaikkiaan, huonosta valaistuksesta huolimatta. Minkäs olosuhteille tekee…
Siis. Kaksi kuukkelia mesoamassa kuvaajan pipon päällä… Aivan mainio kuva. Kuvaajalla on jotenkin hyvin lempeä ilmekin. Ja rentoutunut. Tämä kuva pysäytti kaiken muun internetin ja somen kuvavirran keskellä.
Ja tuli vielä kaiken lisäksi katsojalle hyvä mieli.
Kiitos Matti!
Kojuvuokrat ovat iso sijoitus rahaa, niin varmasti harmittaa jos kuvaussää ei ole sitten kohdallaan.
Mutta onhan siellä onnistuneita kuvia useita kumminkin!
Ja samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa noista kuukkelikuvista, tuli kyllä hyvä mieli. 🙂
Kiitos. Näinhän se menee, säätakuuta on paha antaa.