Mainitsin edellisessä postauksessa, että seuraavaksi kerron hiukan tarkemmin siinä olleen kuusitinttikuvan Lightroom-säätelyistä. Ei kuvan säädöissä mielestäni sinänsä mitään ihmeellistä ole, mutta haluan näyttää simppeleillä esimerkeillä miten hienoja automaattisia maskaustyökaluja LR:ssa nykyään on.
Mielestäni kuva on tunnelmaltaan niin mukava, että sen kohentamiseen kannattaa hiukan paneutua. Yleensä teen tämän tyyppisissä kuvissa säätelyt suoraviivaisesti koko kuva-alalle, mutta tällä kertaa haluan kohteen paremmin irti taustasta.
Kuva on napsaistu kotipihan ruokinnalta OM-1 + M.Zuiko 150-400/4.5 -kalustolla. Yleensä kuvausvaiheessa hyödynnän histogrammia, jotta saan valotuksen jo kuvaustilanteessa suunnilleen kohdilleen. Kuvaushetkellä ympäristössä oli vastavalo joka ei osunut suoraan kohteeseen, mutta sävytti kuitenkin taustan kivasti. Polttoväli 400 mm, suljinaika 1/400, aukko f/4.5, herkkyys ISO 1250. Numerot kertovat, että auringosta huolimatta hyvin hämärää oli. Käytin koko kuva-alan ESP-valonmittausautomatiikkaa, joten varmuuden vuoksi säädin valotusta -0.7EV, jotta kuvan valkoiset tai muutoin kirkkaat kohdat eivät palaisi puhki. WB oli automaatilla.
Luontokuvissa jo kuvien importointivaiheessa Lightroomiin käytän Adobe Landscape + Lens -presettiä, joka Lightroomissa tulee vakiona mukana. Tämä syventää värejä, sekä korjaa mahdolliset linssivääristymät automaattisesti. M.Zuikoista linssitieto tulee RAW-tiedoston mukana automaattisesti, sitä ei tarvitse LR:ssa erikseen muokata.
Kuvan lähtötilanne on jo ihan kohtuullinen: histogrammi näyttää hyvältä, tumma pää ei liian tukossa ja vaaleassa päässä on hyvin säätövaraa. Kaikki sävyt ovat tallella. Yleensä tässä kohtaa käyn suoraan kiinni Hightlights-, Shadows- ja Whites-säätimiin, mutta nyt teeen toisin.
Ensin valitaan kohde LR:n automaattimaskauksella. Se tapahtuu seuraavasti: napsautetaan auki maskityökalu ja valitaan sieltä Add New Mask: Subject.
Nyt LR automaattisesti aprikoi kuvasta, mikä on pääkohde ja maskaa sen.
Nyt kohde on valittuna. LR:n automaattimaskit toimivat pääsääntöisesti pirun hyvin ja tarvittaessa maskeja voi korjailla Add (=lisää maskin aluetta) ja Subtract (=poista maskia) -työkaluilla, esimerkiksi Brushilla. Masks-paneelin paikkaa voi siirrellä hiirellä raahamalla, tai tarvittaessa pienentää sen kokonaan pois. Tässä olen esimerkinomaisesti siirtänyt Masks-paneelin kuva-alalle, yleensä minulla se on kiinni LR:n oikeassa paneelissa.
Nyt kun Subject-maski on valittuna, niin LR:n oikeaan paneeliin avautuvan Mask 1 -paneelin säätimet vaikuttavat ainoastaan maskattuun alueeseen. Show Overlay -rasti kannattaa olla oletusarvoisesti rastitettuna, sillä punainen merkintäväri katoaa heti, kun siirtää jotakin liukusäädintä. Maskin merkintävärinkin voi itse säätää haluamakseen väriksi.
Tällä kertaa haluan, että kohteen sävydynamiikkaa revitään vähän enemmän auki: siirretään Highlights-säädin arvoon -10, Shadows arvoon 60, Whites arvoon 75.
Nyt kohde näyttää jo paremmalta. Seuraavaksi ruuvataan hiukan taustaa.
Tausta valitaan seuraavasti: painetaan Masks-paneelista Create New Mask ja valitaan Select Background.
Ja nyt maskattuna kuvasta on kaikki muu paitsi itse kohde.
Haluan taustan hiukan tummemmaksi, joten nyt ruuvataan Mask 2 -paneelin säätimet seuraaviin asentoihin: Highlights -100, Shadows -27, Whites -12.
Kun maskien säädöt on tehty, Masks-paneeli suljetaan painamalla Enter. Tässä maskeilla on oletusarvoiset nimet Mask 1 ja Mask 2, mutta maskit voi tarvittaessa nimetä haluamallaan tavalla.
Nyt ollaan palattu takaisin koko kuva-alan säätöihin. Haluan kuvasta hiukan hämyisemmän, joten siirretään Whites-säädin arvoon -26 ja Vibrance arvoon +23.
Näyttää jo ihan kivalle, mutta haluan hiukan lisää hämyisää potkua. Siirrytään Color Grading -paneeliin kimppuun.
Valitaan paneelista Midtones ja säädetään sen Hue arvoon 52 ja Saturation arvoon 27. Seuraavaksi Highlights, Hue arvoon 49 ja Saturation arvoon 20.
Color Grading -työkalu on näppärä myös kovan päivänvalon pehmentämiseen. Sopivista, omiin silmiin hyviltä näyttävistä Color Grading -säädöistä kannattaa LR:iin tallentaa oma Preset.
Sitten tehdään kuvalle perusterävöinti ja siirrytään Detail-paneeliin. Terävöintiä varten kuva zoomataan näytöllä 100% kokoon. Säädöt kannattaa tehdä Alt-näppäin pohjassa, jolloin kulloinenkin säädettävä arvo näkyy harmaasävyisenä korostetusti näytöllä. Omppuväki painaa Omppua.
Ensimmäiseksi Sharpening-osiosta pienennetään Radius arvoon 0,8. Sitten haetaan yksityiskohdat ja vedetään Detail-säädin arvoon 96 ja Masking arvoon 71. Nyt terävöinti kohdistuu käytännössä vain tintin höyheniin.
Sitten hypätään Noise Reduction -osioon ja poistetaan kohina: Luminance-säädin vedetään arvoon 36. Seuraavaksi palautetaan yksityiskohdat ja vedetään Detail-säädin arvoon 89.
Vasta nyt tehdään varsinainen terävöinti: palataan takaisin Sharpening-osioon ja vedetään Amount-säädin arvoon 51.
Nyt on perushommelit tehty.
Julkaisua varten avaan kuvan Photariin ja teen kevyen loppuviimeistelyn siellä. Webbisivuja varten pienennän kuvan niin, että vaakasivu on enintään 2400 pikseliä ja pystysivu 1200 pikseliä. Sitten terävöin kevyesti (Smart Sharpen), pehmennän juuri tehtyä terävöintiä (Edit -> Fade Smart Sharpen) ja tarvittaessa poistan historiasiveltimellä terävöinnin joistain kohdista kokonaan. Omia webbisivuja varten kuvan tiedostokoosta ei tarvitse välittää.
Naamakirjaa varten tilanne on toinen. Kuvan koko pienennetään niin että pisin sivu on 2048 pikseliä ja kuvan tiedostokoko on alle 1 Mb: muutoin FB julkaisee kuvat niin, että esimerkiksi liukuvärit ovat yhtä suttua.
Näin. Toivottavasti näistä vinkeistä on joillekin apua ja tietenkin kuuntelen herkällä korvalla vinkkejä myös muilta. Vinkkejä voi mieluusti jättää kommenttiosioon.
Ei oppi koskaan ojaan kaada. Paitsi afgaaniurpojen mielestä ilmeisesti afgaaninaisilla on tämä vaara.