Tänä talvena saimme Varsinais-Suomessa maistiaisia siitä, millaisia ilmastonmuutoksen murjomat talvet tulevat jatkossa olemaan. Märkää, lunta, vettä, jäätä, pilvistä, tuulta. Jopa tammikuun pakkasjakso oli pääosin pilvistä.
Tällä kertaa virittelin kotipihan lisäksi myös metsäruokinnan pieneen, kallioiseen talousmetsälänttiin. Talousmetsäläntti on peltojen ja taimikoiden puristuksessa, joten varsinaisestä metsästä ei voi puhua, mutta jotain nyt kuitenkin. Kallioisen, valoisan paikan valitsin toiveikkaana kauniiden, talvisten kuvausvalojen toivossa, mutta taitavat olla jo ohi ne ajat.
Marraskuisen pitkän Sisilianreissun vuoksi pystytin ruokinnat vasta joulukuun alkupuolella. Piharuokinnalla alkoi heti kuhina, mutta metsäläntillä alkoi käydä asiakkaita vasta vuodenvaihteen jälkeen. Ilahduttavasti ruokinnalla vieraili säännöllisesti myös hömiksiä. Kerran tinttiporukan jatkona havaitsin pyrstötiaisen ja kerran poikkesi harmaapäätikka. Jäljistä päätellen tikat eivät kiinnostuneet edes rasvapötköstä, kummallista kyllä.
Periaatteena oli, että ruokinnan ympäristöä en muokkaa mitenkään, enkä raahaa paikalle mitään lavasteita. Oksat ja näreet olivat mitä olivat ja niitä käytin hyödyksi. Toki pähkinöillä houkuttelin tinttejä tiettyyn paikkaan laajakulmalla otettuja lähikuvia varten.
Tumma keli edellytti mielestäni mustavalkoista lähestymistapaa tummien päivien kuviin. Värit jätin niihin, missä värit ovat kauniit.
Kalustona OM-1, objektiiveina M.Zuikot 12-40/2.8, 17/1.2, 40-150/2.8 ja 150-400/4.5.
Mainioita tinttikuvia. Punkkaritiaista varsinkaan ei hymyilemättä katsele, on se niin ilmeikäs. Kymmenes kuva on hieno mv-piilokuva, ensin ei tiaista meinaa huomata, senjälkeen sitä ei voi olla huomaamatta.
Kiitos Pekka!