Kotipihan linturuokinta houkuttelee tietenkin puoleensa myös kaikenlaista karvakansaa. Mahdollisten rottien varalta ruokintaa kyttää riistakamera ja sen armottomaan linssiin on tallentunut talvien mittaan yöllisiä hiippareita.
Rusakot ovat tietenkin vakiovieraita. Samoin hiiret. Tämän talven mittaan alkutalvesta hiiriä oli jälkien perusteella enemmänkin, mutta niiden kanta täällä Varsinais-Suomessa ilmeisesti kevääseen mennessä romahti. Omat havainnot tukevat tätä. Ketut vierailevat viikottain, metsäkauriita silloin tällöin. Keväällä 2023 riistakamera bongasi jopa mäyrän.
Ja kissoja, tietenkin. Saatana. Muutaman kerran yöllä on kulkenut jopa pannallinen bengali. Mieti: joku on hommannut arvokkaan rotukissan ja antaa sen kulkea öisin vapaana.
Niitä rottia ei ihme kyllä ole näkynyt.
Kevättalvella päätin kokeilla saisikohan yöllisistä hiippareista hiukan laadukkaampiakin kuvia.
Ensin kokeilin Hähnelin liiketunnistinta, mutta se ei elukoitten kanssa tunnu toimivan. Liikaa vilkkuvia valoja. Sitten hommasin Camptraptionsin tunnistimen ja langattoman vastaanottimen. Jospa vaikka niillä.
Tunnistin on päällisin puolin tukevanoloista tekoa, pohjassa jalustakierre. Pölysuojaus ja meikäläisittäin erittäin tärkeä kosteudensuojaus on tehty vakuuttavanoloisesti. Pakkasilla käsittelisin laitetta kuitenkin varoen. Kun laitteen avaa, niin sisäkalut näyttävät samalta kuin muissakin nopeasti käsinkyhätyissä kiinankamppeissa. Kun tunnistimen laittaa päälle, niin tunnistimen etuosassa vilkkuu punainen ledi aina kun laite huomaa jotakin tunnistettavaa – mutta mikä tärkeintä, ledi sammuu viiden minuutin jälkeen, vaikka laite on päällä. Kun tunnistimen laittaa päälle, niin laite kertoo myös paristojännitteen (8 x AA, itse käytän ladattavia Eneloopeja).
Langaton vastaanotin on hyvin samantyyppinen kuin vaikkapa Hähnelin vastaava, mutta rakenne vaikuttaa aika rimpulalta. Pettymyksekseni vastaanotin ei ole edes sääsuojattu ja siinä vilkkuu koko ajan vihreä tai punainen ledi. Vastaanotin on siis joka tapuksessa peitettävä tai suojattava jotenkin, vaikka kamera olisikin sääsuojattu. Vastaanottimen paristojännitettä (2 x AAA) ei pysty tarkistamaan mitenkään ja kerran yön aikana vastaanottimen Eneloopit olivatkin hyytyneet. Normiparistoille luvataan kestoa 200 tuntia, mutta talvikeleillä siihen ei tietenkään päästä millään.
Kameralle nikkaroin boksin tyyliin mitä nyt sattuu nurkista löytymään. Musta Smart Store, johon porasin pitkälle sivulle objektiiville aukon. Pohjaan laudankappale tukevoittamaan ja lautaan ruuveilla kiinni Peak Designin pikakiinnistyslevy, jossa jalustaruuvi. Laatikon pohjaan myös reikä, josta pystyy kuusiokoloavaimella kiristämään pohjaruuvilla kameran laatikkoon kiinni. Pari rimanpätkää laatikkoon jaloiksi.
Liiketunnistimen pystyisi toki nikkaroimaan samaan laatikkoon, mutta ajattelin sen pitää erillään, se on vähän niin kuin langattoman systeemin idea.
Liiketunnistimen herkkyyttä pystyy säätelemään aika monipuolisesti. Näissä kuvauksissa pidin herkkyyden täysillä.
Tavoitteena oli saada edes jonkunlaisia kuvia yön kulkijoista vallitsevassa valossa. Vallitseva valo on tässä tapauksessa pihavalot ja katuvalot. Katuvalot sammuvat yöksi. Värilämpötilakirjoa siis piisaa, joten jo senkin vuoksi mustavalkoinen lähestymistapa oli luonnollinen.
Koska valoa oli vähän, käytin objektiivina M.Zuiko 17/1.2 Pro:ta täydellä aukolla. Suljinajat 1/125…1/60 ja Auto ISO. Syväterävyysalue oli siis armottoman lyhyt.
Kokeilin sekä manuaali- että automaattitarkennusta. Hiiri on sen verran vikkelä, että automaattitarkennus näissä valoissa oli mahdotonta, mutta rusakkoon tarkennus sattui myötäisessä valossa yllättävänkin hyvin.
Kamera oli sarjatulella. Automaattitarkennusta käytettäessä säädin liiketunnistimen siten, että se antoi liikkeen havaittuaan kaksi signaalia: kamera siis ampui kaksi sarjaa peräjälkeen. Tämä antoi automaattitarkennukselle aikaa haarukoida kohdetta. Käytin myös tarkennuksen rajoitinta nollasta viiteen metriin.
On selvää, että hukkakuvaa tulee valtavia määriä, vain harvoina öinä tuli edes joku siedettävä kuva.
Rusakot tottuivat hökötykseen nopeasti. Hiiret etsivät laatikon kyljistä selkeästi suojaa. Ketut ovat niin epäluuloisia, että kiersivät laatikon kaukaa. Kuvasarjassa oleva kettukuva on teknisesti epäonnistunut, mutta laitan sen kuitenkin esille, koska se tuo hauskasti esille ketun käytöstä.
Harjoittelut jatkuvat. Ehkä jossain vaiheessa täytyy yrittää sotkea salamat mukaan. Se kyllä pitää tehdä jossain muualla kuin kotipihalla, saattaisivat muuten naapurit ihmetellä…
