Tänä talvena ei sitten talvea tullutkaan, vaan tällainen jonkunlainen lokakuun ja huhtikuun välinen välitila, jonka voisi pyyhkäistä kalenterista pois. Juuri nyt huomaan kaipaavani joko talvea tai lämmintä aurinkoa ehkä enemmän kuin koskaan.
Sumu sentään sai pari iltaa sitten liikkeelle kamera kainalossa.
Kuvailin aikani lähes autiota Turun ohitustietä ja sitten sain päähäni pyyhkäistä Topinojalle synkkyyttä maksimoimaan. Topinoja on paikallinen jätekeskus ja lajitteluasema, siis entiseltä nimeltään kaatopaikka. En kuitenkaan paalauttanut Skodillacia, mutta sen sijaan tökkäsin sen kuralammikon reunaan tavoitteena kimmotaskismaisia autokuvia. Ehkä hiukan harjoiteltavaa vielä jäi.
Paluumatkalla koukkasin Kupittaan potkupallopyhätölle valoja ihmettelemään. Hiljaista oli, kuten muuallakin.
Lieto Blues toi valoa seuraavaan iltaan.
Tällä kertaa ensimmäisenä esiintyjänä oli High Five Quintet, joka veti erittäin tyylitajuisen soul-blues -setin. Erityispisteet tyylikkyydestä!
Toisena esiintyi Good Rockin’ Kempas & Highway, bändissä mm. Jonne Kulluvaara ja Jan-Olof “Puppe” Strandberg. Strandbergia olen diggaillut aikaisemmin Strandberg Project proge-fuusiokokoonpanon kautta.
Kuvausrunkona OM-1, tötteroinä ulkokuvissa 12-100/4 ja keikalla 17/1.2 ja 12-40/2.8
Komiat on sumukuvat, sano. Karvapiäpopparikuvista viimeinen on aivan hillitön, sitä jäin katselemaan pitkäksi aikaa.
On tuo nuoriso ihan mahotonta.
Kiitän. Ei ollu meijän nuoruuvessa tollasta.