Lämpötila tipahti aamuyöllä aavistuksen alle nollan eikä tuultakaan ollut kuin nimeksi. Tuollainen keli tietää yleensä aamu-usvaa. Ajelin auringon noustessa Ruissaloon katsomaan miltä siellä näyttää.
Ruissalossa on syksyn mittaan harvenneltu peurakantaa, sillä holtittomasti lisääntynyt peurakanta tekee tuhojaan alueen arvokkaassa tammimetsikössä. Tämän aamun perusteella ainakin avoimessa maastossa näkyvien elikoiden määrä on pienentynyt huomattavasti: peuroja en nähnyt ainuttakaan ja metsäkauriitakin vain muutamia.
Usva hälveni nopeasti jo ennen kuin aurinko nousi sopiville kuvausholleille. Aamun päätteeksi käväisin vielä Kolkan nokassa, jossa kalamies viritteli siikavapojaan.
Varsinais-Suomessa asuvana en ymmärrä sitä, miksi peurankaatolupia ei myönnetä enemmän. Käsittääkseni kaikki luvat on joka vuosi käytetty ja silti peurakanta on holtittomassa kasvussa. Peurasta on hyvää vauhtia tulossa yksi Suomen vaarallisimmista eläimistä liikennevahinkojen aiheuttajana ja erityisesti punkkien isäntäeläimenä.
Ruuanlaittoa harrastavana peuran hyvä puoli on erinomainen liha, jota onneksi täällä päin on erikoisliikkeissä jo hyvin metsästysaikaan saatavilla. Palataan resepteihin ehkä tuonnenpana.
Kalusto: E-M1X + M.Zuiko 150-400/4.5 ja E-M1 Mark III + M.Zuiko 12-100/4.
