Saaremaa. Pohjanmaa. Taidenäyttelyjä. Siinä oikeastaan kolmeen sanaan tiivistettynä tämän kesän kesämatkailut.
Saaremaalla matkan varrelle osui aivan sattumalta kaksikin viime sotaan liittyvää muistomerkkiä. Tehumardin muistomerkki on ehtaa neuvostotyyliä. Taistelussa neukut päihittivät vetäytyvät saksalaisjoukot syyskuussa 1944. Olimme rouvan kanssa muistomerkkiä pällistelemässä kun paikalle pyyhälsi saksalaiskilvissä oleva matkailuauto, jossa ehkä noin kuusikymppinen pariskunta. Mies loikkasi ulos autosta, kusaisi muistomerkin suuntaan ja saman tien pariskunta häipyi paikalta. Kun kaivelimme muistomerkin taustoja, niin selvisi että sakemannin touhuun saattoi olla jonkunlainen erityinen motivaatio.
Kirkkoja ja hautausmaita on mielenkiintoista katsastella, vaikka minkäänlaista uskonnollista vinksahdusta ei päässä liikukaan. On alituinen ihmettelyn aihe, että vaikka kuinka pieni kylä, niin kirkko on olosuhteisiin nähden valtava. Ja rakentaamiseen käytetyt resurssit on syytä suhteuttaa toteutushetken tilanteeseen. Pari sataa vuotta sitten talonpojan selkänahka oli aika ruvella.
Hautausmaan laidalta läytyi se toinen sotamuistomerkki, vaatimaton Moero-laivan upottamisen muistoristi. Moero oli punaisin ristein maalattu saksalainen sairaalalaiva, jossa oli saksalaisia haavoittuneita ja eestiläisiä pakolaisia, yhteensä 3340 ihmistä. Neukut pommittivat lentokoneilla laivan upoksiin, ainakin 2700 ihmistä kuoli. Että semmoista. Samalla tyylillä tuntuvat jatkavan Ukrainan suunnalla.
Pohjanmaalla söimme hyvin. Suosituksia: Kalle’s Inn ja Hejm. Ja erityisesti Vaasan Graffitilandia, vielä hetken aikaa auki.
Ja tietysti kirkkoja. Lakeuden Ristissä on sisällä todella hieno valo. Ulkoapäin melkoinen jäähalli. Pohjanmaan kirkot ovat kautta linjan melkeinpä uhkaavia, synkkiä. Rankaisevia. Siinä on pohjan veri vapissut. Lapuan kirkko jäi tässä mielessä erityisesti mieleen.
Salon taidemuseon Gertrud Bell / Meeri Koutaniemi on sekin avoinna syyskuun 10:een asti, menkää katsomaan!
Reissussa mukana OM-1 ja M.Zuikot 17/1.8 ja 7-14/2.8
