Oletteko huomanneet, että koko alkukesän on tuullut aivan perkeleesti? Näin ainakin täällä Lounais-Suomessa. Eipä ole ollut niitä seesteisiä, tyyniä varhaisaamuja, sillä ei ole ollut oikein selkeää, eikä varsinkään tyyntä. Kahdella sanalla: vetää kuin verkkokassissa.
Jatketaan valitusta. Ja kylmääkin on ollut, saatana.
Littoistenjärven tienoilla yleishavainto on, että lintujen lukumäärät ovat huomattavasti pienemmät kuin viime vuonna. Viimekesäiset tukkasotkalautat puuttuvat kokonaan.
Kotipihan pöntöissä ei tänä vuonna ole ollut ainoatakaan onnistunutta pesintää. Yhdessä pontössä oli sinitinttipariskunta, yhtä varaili talitinttipariskunta ja kolmatta kirjosieppo. Talitintti ja kirjosieppo eivät edes aloittaneet pesänrakentelua.
Sinitintti aloitti ruokinnan, joten jonkilaista elämää pönttöön oli syntynyt. Eräänä päivänä seurailin terassilla, kun toinen tinteistä räpisteli kolibrityyliin pöntön aukolla ja yritti nyhtää jotakin ulos reiästä. Tintin voimat ehtyivät ja se siirtyi lähioksalle tiksuttamaan.
Jokin möykky roikkui ulos reiästä. Kipaisin tikkaat ja kiipesin pöntölle: toinen emoista oli yrittänyt nyhtää kuollutta poikasta pois pöntöstä. Raatoon oli takertunut vielä toinen kuollut poikanen ja kulkuaukko oli nyt tukossa. Enpä ollut ennen moista tapausta nähnyt. Vedin raadot ulos ja tinttiemot jatkoivat ruokintaa, jotakin elämää pönttöön siis vielä jäi.
Parin päivän kuluttua tintit olivat hävinneet. Jäljelle jääneet pojatkin olivat siis ehkä kuolleet. Sen näkee sitten syksyllä kun putsaan pöntöt. Tässä pöntössä taitaa olla huono karma: viime kesänä pesintää yrittäneet sinitintit saivat aikaiseksi neljä munaa, mutta siinä kaikki.
Väliin hyviä uutisia: Littoistenjärvellä silkkiuikut ovat ilmeisesti onnistuneet pesinnässään tänäkin kesänä, pesässä oli ainakin yksi muna haudottavana. Nyt ruovikko on kasvanut pesän suojaksi ja ruovikkoon kalastellaan pieniä sinttejä, joten siellä lienee ainakin yksi suu ruokittavana.
Utsoella poikkesin toukokuun lopulla muutaman päivän retken. Pari päivää olin erään suon laiteilla mahdollisia kahlaajia kyttämässä ja sitten painuin tunturiin. Lintujen suhteen olin ilmeisesti hiukan aikaisessa. Tunturissa etsiskelin puolivakavissani suokukkoja ja erään surkeassa kunnossa olevan soidinpaikan löysinkin: romahtelevien palsojen vierestä löytyi yksi kukkopoika ja kolme tyttöä. Huonosti ovat asiat siellä.
Komeaahan alkukesän tunturissa on, yön valot ovat hienot. Sanoinko jo, että tuuli ihan perkeleesti? En muista koska olisin viimeksi tarvinnut teltassa korvatulppia telttakankaan paukkeen vuoksi, mutta nyt niille oli käyttöä. Kevyt Anjan toimii puuskissa todella hyvin, kaksikaarisen tunnelin muoto säilyy kovassakin ryskeessä. Aikoinaan kuljeskelin tuntureillakin Helsport Ringstindin kanssa, mutta silloinen yksikaarinen malli painui kovissa myräköissä perin läjään, kesti hyvin kuitenkin. Ennen Anjania kokeilin Hillen Enania, mutta sen sisäteltta on minulle aivan liian pieni.
Pohjoisen retkellä kalustona OM-1 + M.Zuikot 12-100/4 ja 150-400/4.5.
Kotipihan kieloillakin tuli kontattua ja kokeiltua mustavalkoista lähestymistapaa aiheeseen (OM-1 + M.Zuiko 60/2.8 Macro).
