Varsinais-Suomen kuvauskelit eivät ole viime viikkoina varsinaisesti häikäisseet. Lintujen piharuokinta on ollut tikissä jo muutaman viikon ja siellä vierailee muun muassa muutama tinttiporukka. Tinttikuvaushammasta hiukan kolotteli, joten ajattelin kokeilla luonnonvalojen puuttuessa keinovaloja.
Viime talvena kokeilin piharuokinnalla kahtakin erilaista keinovaloviritelmää. Ensin hommasin Motonetista muutamalla kympillä verkkovirralla toimivat led-raksavalot. Huono idea. Verkkovirta-ledit tietenkin välkkyvät ihmissilmälle näkymättömällä taajuudella, tintit sen välkynnän kyllä tuntuvat huomaavan. Ruokinnalle kampesivat vain rohkeimmat. Ja välkynnän huomaa tietenkin myös kameran kenno, joten suljinajat oli pidettävä maltillisena.
Uudestaan Motonetiin ja seuraavaksi hommasin ladattavat led-raksavalot. Eivät välkkyneet, joten siinä mielessä olivat paremmat, mutta valoteho oli kehno. No, nyt on raksavaloja tarvittaessa moneen lähtöön.
Tällä kertaa ajattelin lähestyä muotokuvanäkökulmasta ja turvauduin salamavaloihin. Käytössä on kolme kappaletta Olympuksen FL-900R salamavaloja, sekä yksi FL-600R-salama. Tuo viimeksi mainittu on kuitenkin luontohommissa käytännössä käyttökelvoton, sillä sen varaustasoa ilmaisevaa vilkkuvaa lediä ei saa pois päältä. FL-900R on Olympuksen tyyliin sääsuojattu ja toimii pakkaskeleilläkin.
FL-900R tukee langatonta RC-ohjausta, mutta vain optisena. Tämä tarkoittaa sitä, että salamoilla tulee olla suora näköyhteys rungon päällä olevaan, ohjavaan salamaan.
Virtalähteinä salamayksiköissä on Panasonic 2500 mAh Eneloopit. Tuntuvat latautuvan uuteen välähdykseen riittävän nopeasti.
Ensimmäinen kokeilu: kuvaaja jakkaralle istumaan, kuvausetäisyys nelisen metriä. Objektiivina M.Zuiko 40-150/2.8 + MC-14. Rungossa yksi salama, toinen salama jalustalla muutama metri kuvaajan oikealla puolella, kolmas salama pari metriä kohteen takana hiusvalona. Salamat suoralla tulella, ei softbokseja. RC-salamamoodi, manuaalitila 1/128-teholla. Kohteen etupuolen salamat säädetty 100 mm:n zoomiin, hiusvalo 50 mm:n zoomiin. Suljinaika nopein mahdollinen salamatäsmäysaika 1/250 s., aukko f/4, ISO 200…400.
Ihan hyvä ensimmäiseksi kokeiluksi, mutta näissä kuvissa salaman käyttö näkyy ikävästi. Tausta on lähes valoton ja toinen etummaisista salamayksiköistä on liian matalalla ja se tuottaa ikävät varjot. Kohteessa on taustaan nähden liikaa valoa.
Toinen kokeilu: kuvaaja ja etummaiset salamat kauemmas kohteesta, koska salamayksiköiden tehoa ei saa enää pienemmälle. Toinen etusalamoista ja hiusvalo nostettu myös huomattavasti ylemmäs. Taustaan on haettu lisää valoa pidentämällä valotusaikaa parilla aukolla 1/60 sekuntiin. Koska etäisyys kohteeseen piteni, vaihdoin rungon keulalle M.Zuiko 150-400/4.5:n, polttoväli noin 240 mm.
Nämä ovat jo enemmän sinne päin. Tausta näkyy jo kivasti, salaman käyttö ei enää paista silmille niin pahasti. Varsinkin talitiaiskuvassa on mukavaa muotokuvamaisuutta, jossa hiusvalo piirtää pään muodon kivasti esiin.
Kolmas kokeilu: kamera jalustalle lähelle kohdetta, nokalle laajakulmazoom M.Zuiko 12-40/2.8 ja kameran laukaisu langattomalla laukaisimella. Koska kamera on nyt hyvin lähellä kohdetta (n. 2 m.), laitoin kameran päällä olevaan salamaan kiinni valonhajoittimen. Muut salamat ja niiden sijainnit ennallaan. Valotusaika 1/100…1/125, aukko f/2.8. Kamerassa automaattitarkennus (rajoitettu 1,5…2,5 metriin) linnuntunnistuksella.
Tällä konstilla saa hiukan maisemaa ja taustaa mukaan. Liikettä näin pienillä salamatehoilla ei saa pysäytettyä. Sulkeutuvan verhon salamatäsmäyksellä saisi liikkeen taltioitua nätimmin, mutta siitä seuraa ongelmia: koska kamera on hyvin lähellä kohdetta ja salaman vuoksi käytössä on mekaaninen suljin, kohde lähtee usein pakoon jo silloin kun suljin räpsähtää auki. Salama puolestaan välähtää vasta kun suljin menee kiinni ja tinttien kohdalla 1/60 sekuntia on miltei ikuisuus.
Kokeilut jatkunevat jossain vaiheessa “talvea”. Taustaa voisi yrittää valaista jotenkin, jolloin liikkeen pysäyttävää salamatehoakin voisi käyttää.
Tintit eivät salamavalojen välähdyksistä tuntuneet olevan moksiskaan, eniten niitä arvelutti mekaanisen sulkimen rapsahdukset hyvin läheltä kuvattaessa. Vähemmästäkin sitä pelästyy.
Lopuksi kiitos Kameralaukku.com:in foorumin muotokuvauskonkareille, joilta sain hyvä vinkkejä kuvauskokeiluihin.