Etnan laiteilla

Marraskuussa rouvan kanssa taas Sisiliassa, tällä kertaa kokeiltiin kolmen viikon reissu Sisiliaan, tukikohtana Taormina.

Kolme viikkoa on pitkä aika samassa paikassa, varsinkin kun Taormina käytännössä elää turismista ja palvelut on tehty turismin ehdoilla. Taormina ympäristöineen on aika nopeasti nähty, eikä kaupungissa ole sadepäivien varalta esimerkiksi museoita lainkaan.

Turismisesonki oli ohi ja useat ravintolat olivat jo laittaneet talveksi lapun luukulle. Meren antimia rakastavalle tarjontaa oli silti hyvin ja raaka-aineet olivat takuutuoreita, valikoimaa vain oli vähemmän kuin sesonkiaikana.

Sisilian eteläosaa hallitsee Etna, joka on aktiivinen tulivuori ja purkautuu melko usein. Juuri aktiivisuus tekee vuoresta turvallisen ja ennustettavan, esimerkiksi vuonna 2022 pieniä purkauksia oli viitisenkymmentä kappaletta.

Kolmen viikon aikana Etna purkautui ainakin kahdesti ja kerran Etna pölläytti laavatuhkaa Taorminaan asti (otsikkokuva). Laavatuhka on meikäläisittäin jännän oloista, kuin erittäin hienojakoista lecasoraa, joka on kengän alla yllättävän liukasta.

Etna ja tuliperäinen maa tekevät Etnan ympäristöstä erinomaisen viinialueen. Alueen pääasialliset rypäleet ovat punaiset Nerello Mascalese ja Nerello Cappuccio, sekä valkoiset Carricante ja Catarratto. Viinialue on Etnan ympärilla reilun puoliympyrän muotoinen pohjoisesta idän kautta etelään ja lounaaseen, vertikaalisesti palstasta riippuen 500-1000 metrin korkeudessa.

Erityisen mielenkiintoisen alueesta tekee se, että ilmasto (kosteus, lämpötilanvaihtelut) on erilainen Etnan eri puolilla. Sama rypäle, sama vuosikerta, mutta lopputulos on erilainen palstan sijainnista riippuen.

Viinituliaisia tuli laukuissa muutama pullo ja kuriiri toimitti muutaman tuliaislaatikon jälkikäteen.

Myös sisilialaiset oliiviöljyt on syytä mainita: erittäin maukkaita.

Todellinen Sisilia avautuu vasta silloin, kun ottaa vuokrakiesin alle ja lähtee ajelemaan sisämaahan vuoristoteille ja koluamaan pikkukyliä läpi. Maaseutu on köyhää ja se näkyy. Roskaa, jätteitä, eläinten raatoja. Tiet ovat korkeintaan välttävässä kunnossa – kunnes ajelee merkittävän viinitilan lähistöllä ja tiet ovatkin yllättäen loistavassa kunnossa ja ympäristö on siisti. Viinitilat ovat huomattavia työllistäjiä ja se näkyy ympäristössä, toki viinitilamatkailulla on myös iso vaikutus.

Rannikolla Taorminasta koilliseen on kaksi kaunista pikkukylää, Forza d’Agro ja Savoca, jotka olivat kuvauspaikkoina isossa roolissa ensimmäisessä Kummisetä-leffassa. Kerrotaan, että kylät eivät vaatineet mitään palkkiota kuvauspaikkana toimimisesta ja sen vuoksi Francis Ford Coppola rakennutti leffan menestymisen varmistuttua esimerkiksi Savocaan menevän tien kuntoon. Ja hyvässä kunnossa se on edelleen. Tarinassa saattaa olla perääkin, sillä Savocassa keskusaukiolla on kookas Coppolaa esittävä taideteos.

Kamerakalustona reissussa oli mukana OM-1 ja M.Zuikot 17/1.2 ja 7-14/2.8. Tämä on näköjään vakiintunut turistireissusetiksi. Sadekaan ei haittaa.