Poikkesin huhtikuun alkupuolella talousmetsolassa lumien aikaan katsomassa, josko tänäkin keväänä näkyisi metsoukkojen jälkiä. Näkyihän niitä, ainakin kahdet.

Reilu viikkoa ennen vappua virittelin toiveikkaana piilokokojua. Uutta lunta oli juuri satanut parisenkymmentä senttiä. Heti ensimmäisenä aamuna tärppäsikin ja sain eteläsuomalaisittain vähän harvinaisempia kuvia soivasta metsosta lumimaisemassa.

Parin päivän päästä lumet olivat jo sulaneet. Siirtelin kojua pariin otteeseen hiukan paikasta toiseen.

Soidin oli tällä kertaa vaisu ja nopeasti ohi: alkoi tavallista myöhemmin, mutta loppui tavalliseen tapaan vapun tienoilla. Kukkoja oli nyt vain kolme. Koppelot poikkesivat pikaisesti vain kahtena aamuna, enkä tällä kertaa saanut tyttöjä kuviin lainkaan. Vain kerran kuulin nujakointipauketta, mutta silloin koju oli kuvauksia ajatellen väärässä paikassa.

Saapa tulevina keväinä nähdä, onko tämä soidinpaikka kokonaan hiipumassa.

Olosuhteisiin nähden kuvia tuli melko mukavasti ja muutamaan lentokuvaan olen kohtuullisen tyytyväinen. Varsinkin 45-millisellä napsituissa lähiposeerauksissa on mielestäni mukava tunnelma.

Kalustona kuvauksissa kaksi OM-1 -runkoa ja M.Zuikot 45/1.2, 40-150/2.8 ja 150-400/4.5.