Kaakkureita häiritsemässä

Kuvailin kesän aikana eteläisimmässä Suomessa kaakkureita alueella, joka oli entuudestaan minulle tuntematon. Muutaman potentiaalisen kohteen olin ennalta arvioinut paikan päällä käymättä. Toukokuun lopulla piipahdin kolmella lammella ja ne kaikki olivat asuttuja.

Siellä ne sinnittelivät, asutuksen, kesämökkien ja asvalttiteiden viidakossa.

Toukokuun lopulla piipahdin lammilla etäältä vain sen verran, että havaitsin pesintöjen alkaneen. Haudonta-aikaa en halunnut missään nimessä häiritä. Kuvauskohteeksi valitsin lammista vain yhden.

Poikkeilin pesimälammilla kesäkuun mittaan. Kesäkuun loppupuolella kahdella muulla lammella oli jo poikaset, mutta tällä lammella edelleen haudottiin. 6.7. haudonta oli edelleen kesken. Liekö ensimmäinen yritys tuhoutunut syystä tai toisesta ja nyt olisi toinen yritys meneillään? Supeja alueella ainakin liikkui, minkkejä aivan varmasti. Kurkiakin.

Vihdoin 12.7. parilla oli poikanen, yksi vain parin päivän ikäinen.

Kuvasin lammella ainoastaan yhdestä sijainnista. Käsivaralta. Kuljin kuvaussijaintiin aina samaa reittiä ja ajoitin saapumisen aamutuimaan aina samaan aikaan auringon nousun suhteen.

Kuvaaja on silti aina häiriö. Kohteen hyvinvoinnin on aina oltava ensisijaista, kuvaamisen on mentävä täysin kohteen ehdoilla. Tässä apuna on mahdollisimman pitkä polttoväli.

Ennen pitkää orastava, kevyt luottamus syntyi. Läheltä tultiin tarkastelemaan outoa otusta, silloin en kameraan koskenut. Lentoon lähdössäkään minua ei enää väistelty, vaan lennettiin suoraan kohti ja hiukan pään yläpuolelta ylös.

Lammella vieraili silloin tällöin toinen kaakkuripari ja yksi ilmeisesti pesimätön yksilö. Vaikka kaakkurit ovatkin sosiaalisia, niin pesimäreviiristä pidetään tiukasti kiinni. Niissä tilanteissa poikanen katosi aina jonnekin rantamättäikköön piiloon.

Toinen lammen aikuisista, punaisin tunnistusrenkain rengastettu, oli jossain vaiheessa sotkeutunut johonkin lankaan, joka näkyy joissain kuvissa linnun vasemmassa siivessä. Liekö lanka peräisin kalaverkosta. Toivottavasti ei haittaa liikaa syksyn sulkimista ja muuttomatkaa.

Vihdoin 23.8. näin poikasen nousevan ilmaan ja lentävän emojensa kanssa jo pitkiäkin lenkkejä. Toivottavasti lintu voimistuu, talvehtiminen onnistuu ja palaa takaisin kasvaneena kaakkurinuorukaisena.

Kalustona kuvauksissa oli kaksi OM-1 -runkoa ja objektiivit 150-400/4.5 + 1.25x ja 40-150/2.8. Pitkä polttoväli auttaa mahdollisimman häiriöttömässä kuvaamisessa ja lyhyemmällä zoomilla onnistuvat myös maisemalliset aiheet. Kuvasarjassa on mukana myös yksi käsivaralta otettu panoraama.